pärnu

pärnu

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Kaksistaan

Viikonloppuna oltiin Simon kanssa pitkästä aikaa ihan vaan kaksistaan. Lapset lähtivät perjantaina kaveriperheen mökille ja taloon laskeutui hiljaisuus. On se vaan jännää huomata, miten paljon ääntä ja elämää kahdesta pienestä ihmisestä oikein lähtee. Mietin, että tällaistako sitten taas muutaman vuoden kuluttua on, kun he lentävät pesästä? Vain me kaksi. Omituista.


Simo paineli perjantaina illalla seuran uintivuorolle ja minä lojuin kirjan, karkkipussin ja punkkulasin kanssa sohvalla. Ei huonompi yhdistelmä ollenkaan. Punaviinin litkiminen jäi yhteen lasiin, koska olin sopinut lähteväni Katjan kanssa lauantaina aamu kymmeneltä pitkälle pyörälenkille. Sääennustus lupasi epävakaista, mutta ajattelin, että hyvällä tuurilla kierrämme sadekuurot juuri sopivasti ennen iltapäivää. 

Vaan eipäs kierrettykään.

Vääksyn kohdalla vettä tuli kuin aisaa. Nappasimme pyörät kainaloon ja juoksimme metsään puiden alle pahimman kuuron ajaksi. Vaatteet ehtivät silti kastua läpimäriksi. Kun kuuro hellitti, lähdimme jatkamaan matkaa. Parin sadan metrin päästä maa oli aivan kuiva, eikä sateesta ollut tietoakaan. Osuimme siis parahiksi jonkun pilven reunan kohdalle. 



Kalkkisten Mani-baarilla kuuma kahvi maistui taivaallisen hyvältä. Kotimatkalla ilma kirkastui eikä kylmyyskään vaivannut. Paitsi varpaissa, jotka olivat aivan tunnottomat.

Kotona jatkoin harjoitusta vielä kympin juoksulenkin verran. Sen myötä viimeinen pitkä yhdistelmäharjoitus ennen Barcelonan Ironmania tulikin tehdyksi. Viimeiset seitsemän viikkoa ovat menneet treenien puolesta tosi hyvin. Olen ollut terve ja saanut tehtyä kaikki ohjelmassani olleet harjoitukset. Olo tuntuu vahvalta ja luottavaiselta. Kun nyt vaan pysyisin vielä muutaman viikon terveenä.


Kylmä marjasmoothie ja lämmin sauna ovat lenkin päälle parasta mitä tiedän. Niiden jälkeen ryhdyin maha kurnien miettimään, mihin menisimme illalla syömään. Vaikka kaupunkiin on tullut paljon uusia ravintoloita, veti Santa Fe silti pisimmän korren. Kun harvoin käy ulkona syömässä, on kiva tietää jo etukäteen saavansa varmasti hyvää ruokaa. Kotimatkalla piipahdimme Katjan ja Esan luona kahvilla ja höpöttelemässä muutaman tunnin. 

Sunnuntaiaamuna suuntasin märkäpuvun ja juoksukamppeiden kanssa uimahalliin. Koska järviveteen ei enää tarkene mennä, pitää märkkärillä hikoilla hallissa, jotta sillä uiminen ei ehdi tyystin muutamassa viikossa unohtua. Sain kanssauimareilta hieman kummeksuvia katseita, kun kiskoin kumipukua altaan reunalla kiinni. Nopeiden radalla oli kuitenkin hyvin tilaa ja sain treenini uitua. Uinnin päälle juoksin kympin lenkin.

Kaksistaan ja kavereiden kanssa oleminen tuntui pitkästä aikaa tosi kivalta ja virkistävältä. Niin paljon kuin lasten kanssa olemisesta nautinkin, on oma aikakin välillä tarpeen. 


Mutta nyt teinimekastajat ovat palanneet takaisin mökkireissulta ja ilta meneekin taas rattoisasti heidän läksyjensä ja harjoituskuskausten merkeissä. Omia töitäkin on vielä tehtävä. Arki is back.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti