Hyvää joulua!

Vuosi lähenee loppua. Ensi viikolla on jo joulu ja sitä seuraavalla uusi vuosi. Ihan uskomatonta, miten nopeasti aika on mennyt!

Nopeasti on mennyt myös pari vuotta tämän blogin parissa. On ollut kiva kirjoitella meidän perheen kuulumisista ja Karisman tapahtumista. Olen tutustunut isoon osaan Karisman kauppiaista ja saanut blogin kautta sydäntä lämmittävää palautetta lukijoilta. Lämmin kiitos siitä teille kaikille!

Tämä on tällä erää viimeinen postaukseni 25tuntia-blogissa. Kirjoittamiseni jatkuu vuoden vaihteen jälkeen toisaalla ja se painottuu enemmän triathlonharrastukseeni.

Karismassa kauppa käy ja sinne minäkin suuntaan viikonloppuna joululahjaostoksille. Paljon uusia ja lapsiperheiden kannalta upeita juttuja on jälleen luvassa ensi vuodelle, joten ottakaahan Karisman somekanavat Facessa ja Instassa haltuun!

Ps. Life-kaupan Merviltä saamani Collagain-tuotesarja on osoittautunut menestykseksi! Lokakuinen lonkkakipu on poissa, eikä akillesjännekään ole enää kipuillut. Kipujen häviäminen on varmasti monen asian summa, mutta tästä tuotesarjasta en enää luovu:)

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2018!

Moikataan kun tavataan :)

t. Taru

Arvokas itsenäisyys

Keskiviikkona vietettiin itsenäisen Suomen satavuotisjuhlaa. Harvemmin itsenäisyyspäivä on saanut minut herkistymään, mutta nyt nieleskelin kyyneliä useampaan kertaan.

Päivä alkoi kavereiden kanssa ajetulla 100 kilometrin wattbike-ajolla. Koska liikunta on minulle elämän eliksiiri, tuntui merkityksellisen kilometriluvun ajaminen luontevimmalta tavalta kunnioittaa itsenäistä kotimaatamme. Minun ajoni päättyi Paula Vesalan laulamaan Finlandia-hymniin. Se oli upeaa!

Iltapäivällä ajoimme Vierumäelle seuraamaan Viipurin Reippaan pikkujouluja, joissa Meten kilparyhmän voimistelijat esiintyivät. Esityskin nosti palan kurkkuun. Tyttöjen valmentajat ovat tehneet kertakaikkisen upeaa työtä, sillä koko joukkue on kehittynyt aivan valtavasti. Linkissä pieni pätkä Meten osuudesta esityksessä.

https://photos.google.com/photo/AF1QipP3kc9qTATL7XKA18TRb2tCmczblvLE1E17HQ1E

Pikaisen kotipysähdyksen jälkeen suuntasimme Pikku-Vesijärvelle seuraamaan Lahden kaupungin järjestämää juhlavaa ilotulitusta. Se oli ihana!

https://photos.google.com/photo/AF1QipMIpBkCk7B-pPpXsOfVM7rzLZzOa2kIaRPW8sTY

Vesiurkujen soittamaan Maamme-laulun yhtyi koko monituhatpäinen katsojajoukko. Enpä ole koskaan ollut osa niin isoa kuoroa.

Illalla istahdimme kinkun ja joululaatikoiden ääreen. Simon perheessä ollut perinne on siirtynyt meidän perheemme perinteeksi. Paistoimme edellisenä yönä pienen kinkun ja lämmitimme laatikot. Punaviini ja homejuustopiparit maistuivat jälkkärinä Linnan juhlien kotikatsomossa. Sieltä mieleen jäi erityisesti kuoron esittämät Maamme-laulu ja Finlandia hymni, jotka tuntuivat liikuttavan itse presidenttipariakin.

Kyllä Suomi on maailman paras maa!

Hajamielisyyden huipentuma

Ajelin eilen juttukeikalle Ahtialantietä keskustaan päin. Vähän myöhässä, niin kuin aina. Vastaan ajoi poliisiauto, jota en sen kummemmin noteraannut. Ennen kuin se teki U-käännöksen ja lähti perään.

Vähän ennen Möysää poliisiauto alkoi vilkuttaa valoja pysähtymisen merkiksi. Luulin, että se yritti pysäyttää edellä ajanutta autoa, mutta pysähdyin kuitenkin varmuuden vuoksi itse. Näin sivupeilistä, että poliisi hyppäsi ulos autosta ja lähti harppomaan minun autoani kohti. Sydän alkoi läpättää ja mielessä kävi, että noinkohan kaasujalka oli ollut hetkellisesti liian raskas.

Avasin ovea poliisille, joka totesi ystävälliseen sävyyn, että taitaapi olla auto unotunut katsastaa. Ja kappas - niinpä olikin! Äkkiseltään en tosin edes muistanut, milloin se olisi pitänyt katsastaa. Ostin auton reilu vuosi sitten, enkä ollut tullut tarkastaneeksi seuraavaa katsastuspäivää.

Kun poliisi pyysi, että tulepas tuonne takapenkille selvittelemään asiaa, niin kyllä hävetti. Naama punaisena tallustin pakettiauton takapenkille nuhdeltavaksi. Selvisin kirjallisella huomautuksella, onneksi. Varmaan myös siksi, että katsastusaika oli mennyt umpeen vasta kaksi viikkoa aiemmin.

Kotona soitin heti katsastusasemalle, jonne kurvailin tänään lounastunnilla. Auto meni ilman huomautuksia katsastuksesta läpi ja vannotin itseäni, että seuraavan katsastuspäivän kirjoitan ensi vuoden allakkaan heti kun saan sellaisen ostettua.

Mutta olipahan kokemus. Eikä välttämättä sellainen, jonka haluaisin ihan heti kokea uudestaan. Mistähän saisi uuden pään? Välillä sellaiselle olisi tarvetta.

Joulunaika alkakoon!

Karismassa vietettiin tänään virallista joulun avausta. Paikalla oli joulupukki, jonka luokse mutkitteli pitkähkö pikkuihmisten jono. Lavalla musisoivat Satu Sopanen ja Tuttiorkesteri sekä ihana Janna Hurmerinta.

Tästä se joulun lähtölaskenta alkaa! Reilun kuukauden päästä istutaan jo kinkun ja laatikoiden äärellä, huh heijaa!

Piipahdin katsomassa joulun avausta muun ostostelun lomassa ja juuri kun lavalla oli menossa Jannan toinen esitys. Eturivissä oli paljon todellisia Janna-faneja, joita artisti laulatti kertosäkeissä. Onpa kiva huomata, että keikkaa tullaan varta vasten katsomaan kauppakeskukseen!

Meten kanssa pyörimme toisen kerroksen vaatekaupoissa etsimässä mekkoa koulun itsenäisyyspäiväjuhliin ja sellainen ihana vaalea kimalle-röyhelöunelma sieltä tarttuikin mukaan. Itse kävin lauantaina metsästässä juhlavaatteita ja löysin kivat housut ja silkkitopin BikBokista. Niille oli käyttöä jo samana iltana, kun olimme Simon kanssa naapurikadun Venlan synttäreillä Helsingissä. Siellä oli oikein hauska ja rento meininki. On se vieraana olo vaan melko paljon rennompaa kuin juhlakaluna oleminen!

Ennen puolta yötä ajelimme kotiin, sillä tässä on ollut melkein joka viikonloppu niin paljon menoa ja meininkiä, että halusin nukkua pitkään ja herätä omasta sängystä. Ensi viikolla on töidenkin puolesta sen verran sutinaa, että työviikkoon orientoituminen on kiva aloittaa jo tänään.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Juhlahumua

Viikonloppu vierähti enemmän ja vähemmän juhlatunnelmissa. Perjantaina juhlittiin seuran porukan kanssa pikkujouluja ja sunnuntaina Meten synttäreitä. Vähän tuntuu kuin oikeaa viikonloppua ei olisi ollutkaan.

Perjantain seurakemut menivät yhdessä hujauksessa. On meillä vaan ihan loistava porukka! Liian harvan kanssa ehti taas kerran vaihtaa kuulumisia. Olin autolla liikenteessä ja lähdin jo kymmenen paikkeilla kotiin, koska seuraava päivä oli pyhitetty synttärijuhlajärjestelyille.

Kivaahan se juhlien järjestäminen on. Kun vaan ei tarvitsisi sitä siivousta ja leipomista, joista kumpikaan ei ole varsinaisesti lempihommaa. Talo tuli kuitenkin jynssättyä sen verran hyvin puhtaaksi, että seuraava isompi siivous tarvitsee tehdä vasta jouluna.

Leipoessa vuodatin taas muutaman tuskanhikikyyneleen ja siihen nähden lopputulos oli yllättävänkin hyvä. Lohipiirakka teki hyvin kauppansa, kakkupohja onnistui hyvin ja mokkapaloista en sentään minäkään voi enää epäonnistua.

Sankarille maistui kaikki ja sehän se tietenkin oli tärkeintä. Hän kävi jo edellisenä päivänä parin kaverinsa kanssa kaupungilla synttäreiden kunniaksi syömässä ja shoppailemassa. Lisää shoppailua on luvassa lahjaksi saaduilla vaatekauppojen lahjakorteilla.

Meten virallinen syntymäpäivä on huomenna. Tyttö putkahti maailmaan klo 19.47. Sairaalassa ei ehditty olla kuin reilu tunti. Aika syntymästä tähän päivään on mennyt hirmu nopeasti ja välillä se tuntuu vähän haikealtakin. Tytöstä on kasvanut hurmaava nuori neiti, joka tuntee nykymuodin ja kulmakarvavärit huomattavasti paremmin kuin äitinsä. Ihana ja niin rakas lapsi.

Kaunis pieni ihminen, Sä olet ainutlaatuinen, Mitä vastaan tuleekaan, toista sua ei milloinkaan.

Semivege

Vaikka olen aina tykännyt kasviksista paljon, niin puhtaasti kasvissyöjäksi ryhtymistä en ole harkinnut koskaan. Viime aikoina kauppojen hyllyille on kuitenkin tullut niin paljon hyviä kasviproteiinin lähteitä, että alan pikku hiljaa olla enemmän kasvis- kuin lihansyöjä.

Koko kasviproteiinibuumi on oikeasti vielä melko tuore asia. Nyhtökaura ilmestyi kauppojen hyllyihin vuoden 2006 keväällä ja se teki kauppansa niin hyvin, että kaupoissa jouduttiin myymään eioota.

Pian sen jälkeen maisteltiin härkistä ja sitten oumphia. Valmiiden pinaattilettujen ja kasvispihvien viereen on todellakin tullut vaihtoehtoja!

Kaikki eivät nyhtökaurasta pidä, mutta minun suuhuni maustamaton nyhtis sopii oikein hyvin. Se käy tortillojen täytteeksi, laatikoihin ja kastikkeisiin samalla tapaa kuin jauheliha. Ainoa miinus nyhtiksen syömisessä on se, että aluksi maha saattaa turvota palloksi. Puolet nyhtiksestä on papua, joten herkkävatsaisille se ei välttämättä sovi.

Koska työskentelen kotona, en monestikaan jaksa nähdä suurta vaivaa lounaan takia. Syön joko edellisen illan jämiä tai sitten jonkun valmiin kasviskeiton. Viime viikolla testasin Felixin uutta lämmitysvalmista, vegaanista linssipataa ja se oli kyllä positiivinen yllätys. Linssien ansiosta suutuntuma oli mukavan rapea ja ruokaisa, ja halloumi juusto maistui sopivan suolaiselta.

Jälkkäriksi soin itselleni lempparismoothieni. Yleensä en näitä kaupan smoothieita osta, koska ne ovat niin kalliita, mutta jos ostan, niin sitten se on tämä:

Tämä ilta meneekin seuran pikkujouluissa ja huominen leipoessa. Sunnuntaina nimittäin vietetään Meten 11-vuotissynttäreitä.

Mukavaa viikonloppua!

Olihan juhlat!

Karisman synttärit olivat taas melkoinen menestys. Viikonlopun aikana kauppakeskus oli välillä niin tupaten täynnä, että eteenpäin puikkelehtiminen teki tiukkaa!

Lauantaina hellyttävän ihana Ryhmä Hau sai perheen pienimmät tanssimaan yhdessä vanhempiensa kanssa. Koska omat lapset ovat jo niin isoja, että lastenohjelmien katsomisesta on aikaa, en arvannut miten suosittuja nämä koirat pienten lasten keskuudessa tällä hetkellä ovat. Heidän esitystään oli seuraamassa jokaisella esiintymiskerralla monta sataa isoa ja pientä ihmistä!

Benjitrampoliinin oli ajoittain piiitkä jono, samoin kuin pomppulinnaan ja rodeoon. Mutta sitkeästi lapset vanhempineen jaksoivat jonottaa. Lukuisat tuotenäytteet olivat ilahduttava yllätys ja niitä tuntui uppoavan melkein jokaisen kävijän kassiin.

Sunnuntaina kävin katsomassa, onko tubettajien suosio ennallaan. Ja olihan se. Lakon, Mariieveronican ja Justimuksen Meet & Greet-tapaamisen jono oli jo tuntia ennen tapahtuman alkua alakerrasta yläkertaan asti!

Viikonlopun aikana oli helppo huomata, kuinka hyvin Karisma on onnistunut profiloitumaan koko perheen kauppakeskukseksi. Lämminhenkisen, siistin ja turvallisen kauppakeskuksen kupeessa on hyvä asua.

Onnea ja menestystä myös tuleville vuosille!