pärnu

pärnu

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Missä olet, aurinko?

Viikonloppu vierähti aivan liian nopeasti. Lauantai oli täynnä tapahtumaa aamusta iltaan ja tämä sunnuntai meni töiden parissa Naisten Kympillä. Mutta onneksi ensi viikoksi on luvattu taas ihanaa auringonpaistetta. Ehkäpä pääsen jonakin iltapäivänä jo vähän aikaisemmin lekottelemaan takapihalle. Samaan tapaan kuin meidän Elli, joka osaa pötkötellä ja ottaa irti kaiken ilon auringosta. Tai sitten hypähdän pyörän selkään ja viiletän kohti auringonlaskua.



Tosin tällä hetkellä mun jalat ovat sitä mieltä, että alkuviikon voi ottaa levon kannalta. Torstain seurakisat ja lauantain uinti-pyörä-juoksutreeni tuntuvat vieläkin kintereissä. Mutta kivaa oli, enkä vaihtaisi tätä tunnetta mihinkään. Kun vihdoinkin on kesä ja kun vihdoin saa tehdä sitä mitä tykkää ja on koko talven odottanut, niin antaa palaa vaan! Kuvassa meille lauantaiaamuna kokoontunutta porukkaa (ja minä), jonka kanssa kolme ja puolituntinen treeni hujahti kuin siivillä.



On se vaan jännä, miten paljon sää vaikuttaa mielialaan ja tunnelmaan. Tänäänkin, kun aurinko alkoi paistaa Naisten Kympin juoksijoille, tunnelma muuttui kuin sormia napsauttamalla. Maalialueella istuskeli hyväntuulisia naisporukoita vieri vieressä. Tuhannet osanottajat nauttivat piknikeväistä ja Elias Kaskisen musisoinnista kaikessa rauhassa. Toista olisi ollut vesisateessa. Piknikeväät olisi sullottu reppuun ja syöty kotimatkalla, ja Elias olisi saanut soitella ihan itsekseen.

Toivon ensi viikolle aurinkoa ja paljon hyvää tuulta. 


torstai 26. toukokuuta 2016

Finlaysonin ihanuudet

Kävin viime perjantaina tutustumassa Finlaysonin kevään uutuuksiin. Karisman myymälä on suuri ja avara, ja sen perältä löytyy vielä tehtaanmyymäläkin.



Olen aina tykännyt valtavan paljon Finlaysonin ihanista kuoseista. Vanhoista valokuvista huomasin, että meillä kotonahan on ollut Finlaysonin Aalto-sarjan lakanoita jo joskus 80-luvun alussa. Ja niitä on ollut jo mummollanikin. Eikä ihme, Finlaysonin tehdas on perustettu jo vuonna 1820. Finlaysonia on suosinut sukupolvi jos toinenkin.

Äitini suosimaa Aalto-sarjaa löytyy nyt uusissa, raikkaissa väreissä, mutta niin löytyy montaa muutakin. Myymälässä meinasi iskeä runsauden pula, sillä siellä on aivan valtavasti erilaisia kodin tekstiilejä, jotka sopivat kuin nenä päähän omaan makuuni.



Eniten tykästyin Japani-sarjan kuoseihin. Aivan ihania norsuja ja pandakarhuja! Luulen, että ainakin yksi pieni tyttö astelee ensi syksynä kouluun pandarepun kanssa.



Kiseleff collection huokuu tyyliä ja arvokkuutta. Käsipyyhkeet ovat mahtavan pehmeitä ja paksuja, sellaisia, joihin törmää hyvissä hotelleissa. Mallisto on kunnianosoitus Finlaysonin ja Stockmanin yhteistyölle, joka juontaa juurensa vuoteen 1867.



Myymälässä oli myös muutamia, suorastaan ilahduttavan innovatiivisia tuotteita. Yksi niistä oli makuupussin ja aluslakanan yhdistävä unipussi, joka sopii mainiosti pienen yökyläilijän petivaatteeksi. Myymäläpäällikkö Maija Isokuorttin (kuvassa) mukaan unipussissa on aluslakana, pussilakana, peitto ja tyynyliina todella pieneen menevässä, näppärässä ja kevyessä paketissa. Tämä jos mikä on mainio lahjaidea!




Toinen, kesäinen ja hauska tuoteuutuus on piknik-kassi & alusta. Suuressa kassissa on näppärä kantaa piknikeväät juomineen minne tahansa. Eväiden purkamisen jälkeen kassista avautuu suuri ja vedenpitävä istuma-alusta. Retken jälkeen alustan voi taitella takaisin kassiksi ja kantaa selässä tai olkapäällä keikkuen takaisin kotiin. Miten mahtava tuote ja idea!



Käykäähän ihastelemassa! Lisätietoja Finlaysonin historiasta, suunnittelijoista ja tuotteista löytyy osoitteesta: www.finlayson.fi










sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Ihana kevät!

Viikonloppuna tuntui ja tuoksui jo ihan kesältä. Takapihalla nurmikko vihertää (ja voikukat puskevat esiin minkä ehtivät) ja omena- ja päärynäpuut sekä riippahernepuu kukkivat. Meidän ja naapureiden lapset pomppivat trampoliinilla melkeinpä aamusta iltaan, potkivat palloa ja leikkivät kirkkistä. Ihanaa, että pitkän ja hiljaisen talven jälkeen pihoilla on taas väriä ja elämää!



Piipahdin perjantaina Karismassa, jossa oli menossa Bay Day. Paikalla oli valtavasti äitejä ja lapsia, joille oli tarjolla monenlaisia tuote-esittelyjä, jumppaa, värikylpyä ja mainioita tuotetarjouksia.

Hurmaavat pikkuvauvat ihastelivat Ville Viikinkiä ja äidit jutustelivat toistensa kanssa. Meininki näytti oikein mukavalta! Kävin tutustumassa myös Finlaysonin myymälään, mutta siitä lisää myöhemmin.




Citymarketista ostin normaalien ruokaostosten lisäksi kaikenlaista tankkausevästä lauantain juoksua varten. Kipittelin siis Tuusulassa lauantaina puolimaratonin Pajulahden Ladyjen Kalevan Kierros-joukkueessa. Päivä oli lämmin ja reitin toinen puolikas melko mäkinen. Juomapisteitä olisi voinut olla vähän tiuhempaan, koska neljän kilometrin aikana juoma-asemalta seuraavalle suu ehtiä kuivua santapaperiksi.

Loppujen lopuksi juoksu meni kuitenkin ihan hyvin. Olin naisten yleisessä sarjassa kolmas ajalla 1.36.58. Paransin ennätystäni vajaalla minuutilla, mutta en ihan niin paljon kuin olisi toivonut. Jäipähän sopivasti hampaankoloon seuraavaa puolikasta varten.




Sunnuntaina ajeltiin seurakavereiden kanssa pitkää lenkkiä Kalkkisten Manibaarille ja sieltä Pulkkilanharjun kautta takaisin. Maisemat tuolla reitillä ovat aivan superkauniita ja kun ilmakin oli kuin tehty pyöräilyyn, niin 100 kilometrin polkaisu meni hyvässä porukassa kuin siivillä.



Akut on hyvin ladattuna maanantaita ja ensi viikon ahkerointia varten. Mukavaa alkavaa viikkoa itse kullekin!





torstai 19. toukokuuta 2016

Marimekon hemmotteluillassa

Piipahdin tiistaina Karisman Marimekon hemmotteluillassa. Tapahtumassa esiteltiin Marimekon kevät- ja kesämallistoa, nautittiin pikku purtavaa, huollettiin käsiä ja kynsiä sekä shoppailtiin 15 prosentin alennuksella vaatteita sekä laadukkaita Oriflamen meikkejä.


Liikkeessä vallitsi rento tunnelma ja iloinen puheensorina. Paikalla oli kolmisenkymmentä eri ikäistä naista, joiden päällä näkyi uutta ja vanhaa, mutta aina yhtä ajatonta Marimekkoa. 



Marimekon liikkeen myymäläpäällikkö Kirsi Uotila kertoi, että mukavia, muutaman tunnin mittaisia pienryhmätilaisuuksia järjestetään kaikenlaisille ja kokoisille ystävä- ja työporukoille. 



Tilaisuudet ovat ryhmille maksuttomia ja niiden aikana tuotteista saa mukavan alennuksen. Tarjolla on myös pientä purtavaa. 


Ryhmän kokoava henkilö saa normaalihintaisista tuotteista 25 prosentin alennuksen, joten nyt kipin kapin kokoamaan kavereita yhteen ja naisten iltaan! 


Lisätietoja saa Marimekon myymälästä tai laittamalla sähköpostia osoitteeseen: karisma@boulevardshops.fi


sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Helsinki City Run

Eilinen päivä vierähti Helsingissä. Simo juoksi jo kymmenettä kertaa Helsinki City Runin, joka on Suomen suurin puolimaraton. Juoksemassa oli myös siskoni sekä iso joukko ystäviä ja tuttuja.

Minä olin tapahtumassa töissä. Päivitin tapahtuman Facebook-sivua ja keräsin materiaalia myöhempää lehtijuttua varten.



Päivä oli kylmä ja sateinen. Juoksemisen kannalta optimaalinen, mutta vihkon ja kynän kanssa ulkona värjöttelyyn suorastaan hyytävä. Parin paidan ja sadeviitan antama lämpö ei ulottonut sormiin asti, jotka olivat aivan kohmeessa. Pyörin tapahtumakeskuksena toimineen Sonera Stadiumin liepeillä, kisa-alueella ja maalissa, haastattelin ihmiisä ja aistin tapahtuman tunnelmaa.



Upeaa oli jälleen! Lähes 12 000 juoksijasta huokuva innostus ja ilo oli kerta kaikkisen tarttuvaa. Maaliin saapui itsensä voittaja toisensa jälkeen. Yhtä moneen tyytyväiseen hymyyn ja villiin tuuletukseen ei varmasti törmää missään muualla kuin HCR: maaliviivalla.



Simon juoksu ei mennyt aivan tavoiteaikaan, mutta uusi reitti ja sen loppunousut huomioiden hän oli tyytyväinen suoritukseensa.

Eikä se tässä iässä ja elämänvaiheessa enää niin vakavaa ole. Jos tavoite jää saavuttamatta, niin aina voi yrittää uudestaan. Hän jo vähän miettikin, lähtisikö minun kanssani ensi lauantaina juoksemaan puolikasta Tuusulaan.

Minä laitan siis varpaani puolimaratonin lähtöviivalle ensi viikonloppuna. Saa nähdä miten käy. Pitäkää peukkuja!




keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Hola!

Viime viikko vierähti reissutunnelmissa: töiden vimmatulla tekemisellä, kesävaatteiden pyykkäämisellä ja pakkaamisella, jääkaapin täyttämisellä, mummon hakemisella ja niillä lukemattomilla pikkujutuilla, jotka pitää muistaa ennen lomalle lähtöä.



Olimme ystäväpariskunnan, Marjutin ja Mikan, kanssa viime torstaista eiliseen tiistaihin asti Mallorcalla. Tarkoituksenamme oli viettää rento loma aikuisten kesken ja tutustua saareen pitkälti pyörän selästä käsin.

Hotellimme, Hoposa Pollentia, sijaitsi Port de Pollencassa, josta oli näppärä lähteä pyöräilemään eri puolille saarta. Keskitason hotellissa oli pienet ja viileät huoneet, mutta loistava puolihoito. Mahan sai täyteen niin aamiaisella kuin illallisellakin.



Etukäteissuunnitelmamme onnistuikin mainiosti. Pyöräreitit ja maisemat olivat todella hienoja. Reittien varrelle osui kymmeniä kilometrejä haastavia serpenttiinimäkiä, appelsiini- ja sitruunaviljelmiä, viinitiloja, lampaita, viehättäviä pikkukyliä ja aavaa meren rantaa.





Neljä ajopäivää ja16 pyörän satulassa vietettyä tuntia vierähtivät uskomattoman nopeasti.



Suussa maistuu vieläkin vahva espressokahvi, viileä sangria, ihanat salaatit, mausteiset risotot ja herkulliset jäätelöt. Ainoa miinus koko reissulla oli sää, joka olisi voinut olla rahtusen lämpimämpi.



Lomalta jäi kuitenkin mainiot muistot. Koska näimme vain murto-osan pyöräilijän paratiisiksi mainitus saaren reiteistä, on Mallorcalle päästävä vielä joskus uudestaan.



Simo teki reissustamme hienon videon. Sitä katsellessa tuntuu kuin loma ei olisi vielä loppunutkaan.

https://www.youtube.com/watch?v=xruwsfFnOPk&feature=youtu.be













maanantai 2. toukokuuta 2016

Miskan synttärit

Viikonloppuna vietettiin Miskan 13-vuotissynttäreitä. Tai ensimmäistä osaa niistä. Osan kummeista kanssa juodaan kahvia myöhemmin toukokuussa.


Vaikka juhlista tykkäänkin, niin niitä varten leipominen on meillä aina yhtä suurta jännitysnäytelmää. Jos meillä tuoksuu pulla, se on taatusti Pirkan puolivalmiste. En kerta kaikkiaan ole koskaan innostunut leipomisesta ja olenkin aina suuresti kiitollinen, kun meillä vierailevat kaverit tulevat kylään joku ihana suklaakakku tai leipomus kainalossa. Se on mukavaa vaihtelua mutakakulle, joka lienee ainoa bravuurini.

Juhlia varten en kuitenkaan kehtaa pelkkiä valmispiirakoita lämmitellä, joten kokeilen aina milloin mitäkin netistä tai lehdestä bongaamaani ohjetta. Ihan aina ei ole mennyt putkeen. Legendaarisin kokeiluni lienee ananaspannukakku. Eräiden illanistujaisten aluksi ja varsin yksinkertaisen ohjeen mukaan tekemäni pannari ei jostain syystä suostunut hyytymään koko illan  aikana uunissa. Lopputulos oli pinnalta aavistuksen kärähtänyt levy, jonka rapean kuoren alta paljastui löysää taikinaa. Tarjottavaksi jäi pannukakun kaveriksi kaavailtu vaniljajäätelö. 

Olen taistellut lukemattomina juhlia edeltäneinä iltoina ja öinä lässähtäneiden kakkupohjien kanssa, kunnes sain Essiltä ohjeen, jolla ei kerta kaikkiaan voi epäonnistua. Halleluja! Sen salaisuus on kiehuva vesi, jota laitetaan kuusi ruokalusikallista ihan lopuksi muutoin melko tavalliseen sokerikakkutaikinaan. Tänäkin vuonna neljän munan kakkupohja nousi niin komeasti, että sen sai leikattua kolmeen osaan. Kakun täyttäminen ja koristelu olivat Simon käsialaa.

Mokkapalat leivoin juhlapäivän aamuna, samoin kuin Valion reseptisivuilta bongaamani kirjolohipiirakan. Kinkkupiirakan leivoin jo edellisenä päivänä. Meidän pienelle sukulais- ja kummijoukolle tarjottavat riittivät ja maistuivat oikein hyvin. 

Erityisen paljon kehuja sai lämmin kylmäsavulohipiirakka. Sen ohje löytyy täältä:
http://www.valio.fi/reseptit/kylmasavulohipiirakka/