pärnu

pärnu

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Wau mitkä synttäribileet!

Kauppakeskus Karisma vietti viikonloppuna 5-vuotissynttäreitä. Meininki oli koko viikonlopun ajan ihan mieletön! Lauantaina pieniä lapsia ja vanhempia oli keskusaukiolla Muumien show´n ja Hevisauruksen esiintymisten aikana varmasti useita tuhansia.



Sunnuntaina tunnetut tubettajat: Mansikka, Herbalisti, ZoneVD, Iina-Katariina, Jaakko Parkkali sekä muusikot Daniel Okas ja Arttu Lindeman vetivät paikalle nuorisoa jopa vieläkin enemmän.





Meidänkin pikku tirppa vietti kaverinsa kanssa Meet & Greet-jonossa yli kaksi tuntia ja oli sitä mieltä, että se oli ehdottomasti sen arvoista. Yhteiskuva Jaakko Parkkalin ja Arttu Lindemanin kanssa oli kuulemma parasta ikinä (ainakin toistaiseksi).


  Paljon onnea ja menestyksekästä tulevaisuutta Karismalle!












torstai 27. lokakuuta 2016

Syysloma ja porkkanasämpylöitä

Lapsilla on ollut kuluva viikko syyslomaa. Loma alkoi viime viikonloppuna koko perheen kyläreissulla ystäväperheemme luokse Kirkkonummelle. Maanantaina lapset viettivät kavereineen iltapäivän ja illan Vantaan Superparkissa. Kummallakin on ollut pitkin viikkoa meillä kavereita yökylässä ja he ovat yökyläilleet toisaalla. Äkkiä on viikko mennyt näin kotiympyröissäkin.



Tänään Metellä oli kylässä kaverinsa Isabel, jonka kanssa he innostuivat leipomaan sämpylöitä. Ohjeen he löysivät Gummeruksen Pienten kokkien keittokirjasta ja se oli niin helppo ja selkeä, että kymmenvuotiaat selvisivät leipomisesta täysin omatoimisesti.



Kirjaa on pakko kehaista ja suositella, sillä siinä on kymmeniä helppoja ja selkeitä sämpylä-, pulla-, piirakka-, kakku- ja pipariohjeita. Jokaiselle ohjeelle on oma aukeama, jossa leipominen on havainnollistettu kuvin vaihe vaiheelta. Kirja sopii mainiosti myös kaltaiselleni poropeukalolle:)


Sämpylöistä tuli niin hyviä, että niitä leivotaan jo huomenna lisää. Saa nähdä, millainen sotku ja sota keittiössä syntyy, kun vastaavana leipurina häärii isoveli.






perjantai 21. lokakuuta 2016

Kipin kapin BR-lelukauppaan!


Karisman synttärit pyörähtävät käyntiin reilun viikon päästä, lauantaina 28.10 klo 10. Perheen pienimmille on tarjolla Muumi show`n ja Hevisauruksen keikkojen lisäksi paljon mainioita tarjouksia!

BR-lelukaupassa voi käydä halimassa ja kättelemässä BR-Ukkoa. Hyödynnä myös mainiot synttäritarjoukset ja tee hankintoja jo vaikkapa pukinkonttiin.

Vaunuihin tai rattaisiin kätevästi kiinnitettävän BR-Puuharatin saa viikonlopun ajan synttärihintaan 24,99 (ovh 39,99). 

Toinen superedullinen tarjoustuote on "taikahiekka" eli Kinetic Sand, joka on muovailuvahaa hiekan muodossa. Senkin synttärihinta on 24,99. (ovh. 34,99).



Lisää synttärihulinoista ja liikkeiden tarjouksista ensi viikolla. Pysy kuulolla!



keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Karisman synttärit lähestyy!

Aika kuluu ihan hirveän nopeasti. Sen huomaa esimerkiksi siitä, että Kauppakeskus Karisma täyttää reilun viikon päästä jo 5 vuotta! Tuntuu, että vasta äskenhän se tuohon reilun kivenheiton päähän avattiin.

Karisman synttäreitä vietetään virallisesti lokakuun 29.-30. päivä. Luvassa on paljon huikeita synttäritarjouksia sekä superviihdyttävää ohjelmaa koko perheelle. 



Lauantaina lapsiperheitä hemmotellaan mm. Muumien omalla show´lla sekä Hevisauruksen keikoilla.  Jesper & Juniorissa on ongintaa 200:lle nopeimmalle ja LappiKidsissä askarrellaan poronaamareita. K-kengässä on merkkikenkien arvontaa ja ilmapalloja lapsille, ja Punnitse & Säästä-liikkeessä lapset pääsevät tekemään suklaata.

Nuorison ja vähän vanhempienkin tunnelmaa nostattavat Carlingsilla lauantaina klo 11-15 levyjä pyörittävät DJ:t Max Wrong F. sekä Kalevi Ensio/Ekzo.

Sunnuntaina tubetetaan!

Sunnuntaina Karisman keskusaukion lavalle nousee monta suosittua ja tunnettua tubettajaa. 

Herbalistille, Mansikalle, Iina-Katariinalle ja ZoneVD:lle voi lähettää kysymyksiä kommentoimalla Karisman Facebook-sivuille perjantaina 28.10. ilmestyvää päivitystä. 



Tubettajia grillataan Q &A-osiossa klo 13.30 alkaen ja klo 14.30 lähtien heille kolahtaa kohtalonpyörästä erilaisia tehtäviä. 
 
Sunnuntain musiikista vastaavat räppäri Arttu Lindeman ja pianovirtuoosi Daniel Okas. Heitä, Jaakko Parkkalia sekä muita tubettajia pääsee tapaamaan livenä klo 16.30-18.

Meidän perheen teinit ovat varmasti tikkana paikalla.

Voita 500 euron lahjakortti!

Synttäreiden huippuarvonnassa voi voittaa 500 euron lahjakortin Karisman liikkeisiin. Arvontaan voi osallistua arvaamalla montako ilmapalloa on valtaisassa ilmapallosynttärikakussa. Arvontalaatikko ja lipukkeet löytyvät Karisman 1. kerroksesta.

Seuraa Karisman nettisivuja, sillä sinne päivittyvät pian synttäriviikonlopun tarkka ohjelma sekä liikkeiden tarjoukset ja poikkeukselliset aukioloajat.

Tule mukaan juhlahumuun!


sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Vauhtiviikonloppu

Viikonloppu meni taas ihan hirmu nopsaan. Oli paljon päätä nollavaa liikuntaa, Meten telinevoimistelukisat, Simon ja 12 muun hepun yöpyöräilyn huoltojoukoissa olemista ja yksi huonosti nukuttu yö. Mutta tämän päivän päivänokoset kyllä korjasivat tilannetta.

Perjantaina juostiin Katjan kanssa Messilän lenkki. Käveltiin mäet ja hölköteltiin muuten. Tuota 17 kilometrin Salpausselän harjulla kulkevaa reittiä on tullut juostua ihan älyttömän monta kertaa. Mutta vieläkään se ei kyllästytä. Metsässä on kiva kipitellä ja höpötellä siinä samalla viikon kuulumiset. Tai ehkä paremminkin yhden päivän, koska me soitellaan Katjan kanssa toisillemme melkein poikkeuksetta joka päivä.

Lauantai alkoi pulahduksella Kivimaan uimahallin altaaseen klo 9. Vaikka taisin pari viikkoa sitten vannoa, että enää en lauantaiaamuisin uimahallille raahaudu, niin siellä sitä vaan taas oltiin.

Ajattelin, että kun en kerran osaa nukkua kahdeksaa pidempään, niin sama se on sitten mennä pari kilometriä kauhomaan. Saapahan ainakin perusteellisen herätyksen. Kun seurakin oli kohdillaan, niin päivän startti oli paras mahdollinen.



Iltapäivällä ajelin Lohjalle Meten ja kolmen hänen joukkuekaverinsa kanssa. Tytöillä oli ensimmäiset C-luokan kilpailut ja kyllä äiskää taas taisi jännittää kaikista eniten. Mukana oli monta sataa tyttöä eri puolilta Etelä-Suomea. Muutamia tuttuja oli mukana Kotkasta ja Helsingistä, ja heitä oli tosi hauska tavata.



C-luokan puomisarjassa on enemmän hyppyjä ja mm. käsilläseisonta ja kärrynpyörä. Eihän sitä meinannut uskaltaa katsoa ollenkaan. Muidenkin telineiden sarjoissa on B-luokkaa enemmän haastetta.



Mutta hienosti tytöt suoriutuivat! Kukaan ei pudonnut puomilta ja kaikkien pisteet olivat jopa yllättävän korkeat odotuksiin nähden. Tyttöjen ja heidän valmentajiensa joukkue- ja tsemppihenki on tosi hyvä ja se on kyllä parasta koko harrastuksessa.

Kotimatkalle päästiin vasta vähän ennen kahdeksaa ja sitten olikin jo kiire. Olin luvannut mennä puolen välin krouvin huoltopisteelle Simon ja hänen kavereidensa 100 kilometrin maastopyöräreissulle. Miehet ja yksi rohkea nainen ajoivat viidennen kerran "Pimeän satasen". Suurin osa matkasta taitettiin pimeässä metsässä pyörä- ja otsalamppujen loisteessa.

Teimme naapurikadun Jarnon, Virven ja Rasmuksen kanssa autolla pienen harharetken ennen kuin Ketarlammin laavu löytyi, mutta ehdimme kuitenkin roudata kaikkien reput laavulle ja sytyttää nuotion ennen kuin pyöräilijät saapuivat yhdentoista aikoihin paikalle. Makkara maistui ja urheilujuoma teki kauppansa.



Ilta kuudelta alkanut pyöräreissu päättyi Simon osalta aamuyöllä neljän jälkeen. Oven kolahdukseen ja Ellin haukuntaan heräsin minäkin ja loppuyö menikin enemmän tai vähemmän hereillä pyöriessä.

Sunnuntaiaamuna olo oli vähän kuin zombilla, mutta kiskoin silti trikoot jalkaan ja lähdin Essin, Katjan ja Anteron kanssa juoksemaan Lapakiston luonnonsuojelualueelle polkuja ristiin rastiin. Ja onneksi lähdin! Peilityynet erämaajärvet, usvaiset suot ja tiheän metsän keskellä risteilevät polut olivat kertakaikkisen kaunis ja voimauttava elämys.



Parin tunnin hölkän jälkeen oli ihana syödä tukeva aamubrunssi ja ottaa iltapäivällä pienet päiväunet.

Tällaisista viikonlopuista tykkään yli kaiken!


















torstai 13. lokakuuta 2016

Vero Modan avajaiset

Karisma sai oman Vero Modan! Kauppakeskuksen toisessa kerroksessa sijaitsevan liikkeen avajaisia vietettiin keskiviikkona 12.10. ja heti ovien avauduttua liike täyttyi kymmenillä innokkailla asiakkailla.


Retail manager Janika Pukkinen kertoi, että Karisman Vero Moda on tiloiltaan kompakti konseptimyymälä, jonka sisustusta on personoitu harmaan ja mustan sävyillä. Liike on tulvillaan aikuiselle naiselle suunnattuja syksyn uutuuksia, jotka täydentyvät ensi viikolla juhlasesongin ihanuuksilla.



Itse panin merkille mallinuken päällä olleen ihanan karvaliivin, keveät neuleet sekä tummansiniset, kapeat farkut. Niitä on mentävä kokeilemaan heti viikonloppuna.



Tervemenoa tutustumaan!



sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Karkelot ja uusia kauppoja!

Karismassa vietettiin keskiviikosta sunnuntaihin karkeloita ja sen kyllä huomasi. Parkkipaikat olivat täynnä ja liikkeiden hyvät tarjoukset vetivät kauppoihin hurjasti väkeä. Huhujen mukaan K-Citymarketissa myytiin torstaina peräti 3500 kiloa tarjouksessa ollutta lohta! Itse en jaksanut jonottaa kalatiskille, jonne oli tuolloin monen kymmenen ihmisen mittainen jono. Mutta mahtavaa, että kauppa käy!



Karismaan on avautunut uusia liikkeitä ja niitä tulee koko ajan lisää. Uusista tulijoista "vanhin" on pohjoismaiden johtava kosmetiikkaketju Kicks, jonne menen tutustumaan lähiaikoina tarkemmin. Laajan tuotevalikoiman lisäksi Kicksistä saa myös meikkaajan ja kosmetologin palvelut.




Lifen viereen on avautunut DNA-kauppa. Sieltä saa mm. puhelinliittymiä, puhelimia ja puhelintarvikkeita. Mainio lisä Karisman monipuoliseen tarjontaan!




Kävin sunnuntaina piipahtamassa ensimmäistä kertaa Hobby Hallissa, jonka myymälä on avautunut toiseen kerrokseen. Uusi imuri on ollut jo pitkään hankintalistalla ja siellähän niitä pääsi vertailemaan. Imurin lisäksi tarvitsisimme uuden astiaston ja niitähän Hobby Hallissa myydään myös.




Hobby Hallin viereen avautuu ensi viikolla Vero Moda. Liikkeen ikkunoissa on jo teippaukset valmiina ja ne kertovat, että ensimmäisinä päivinä kannattaa mennä kaupoille, sillä luvassa on kunnon alennus ostoksista.




Säpinää ja vetovoimaa riittää, sillä Karisman toisen kerroksen vaatekauppojen entuudestaan runsasta valikoimaa täydentää Vero Modaa vastapäätä pian avautuva Goodwear.




Nyt on mistä valita!











keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Onnistumisen iloa

Terveisiä Barcelonasta! Ja ensi alkuun varoitus niille, jotka eivät välitä lukea kilpailuraporttia Barcelonan Ironmanista. Tämä nimittäin on sellainen. Ja pitkä. Mutta koittakaa kestää. Lupaan, että tämä on viimeinen urheiluaiheinen postaus vähään aikaan.




Rakkaan harrastukseni triathlonin kilpailukausi huipentui viime viikonloppuna. Ironman, täysmatka, oli kauden päätavoitteeni. Siinä uidaan 3,8 kilometriä, pyöräillään 180 kilometriä ja juostaan 42,2 kilometriä. Hurja matka, mutta ei suinkaan ylivoimainen, silloin kun siihen on valmistautunut kunnolla. Minulle Barcelona oli neljäs täysmatka ja kolmas Ironman-sarjan kilpailu. Tiesin siis varsin hyvin, mitä tuleman pitää.

Lensimme Barcelonaan perjantaina. Kyyti kisapaikalle Calellaan oli järjestynyt hienosti hotellimme, Bernat II:n, kautta. Ikinä ennen minua ei ole oltu asta kentällä nimikyltin kanssa! Matkustaminen sujui kaikin puolin helposti ja jouhevasti.

Perjantai-ilta meni laukkuja purkaessa ja pyöriä kasatessa. Edellisenä päivänä paikan päälle saapuneet Katja ja Esa sekä Mika ja Marjut kertoivat meille illallisella tunnelmiaan exposta ja kisapaikoilta. Ilma oli lämmin ja meri sekä maalialue olivat reilun 100 metrin päässä hotellilta. Tunnelma oli odottava ja aavistuksen jännittynyt.


Lauantai-aamuna pulahdimme uimaan auringon juuri noustessa. Aallokkoa oli jonkun verran, mutta turkoosin sinisessä, kristallin kirkkaassa ja 22-asteen lämpöisessä vedessä uiminen oli ihanaa! Nautin aaltojen mukana soljumisesta ja uinnin rentoudesta. Suolainen vesi kellutti mukavasti ja uiminen tuntui helpolta.


Rekisteröitymisen jälkeen kävimme testaamassa pyörät pienellä lenkillä ja sen päälle juoksin vartin verran. Kroppa tuntui hyvältä ja askel kevyeltä. Sain valmentajaltani Joel Jokiselta tsemppiviestin ja ohjeita kisaan.

Vastauksessani kiitin häntä hyvästä valmennuksesta ja koko vuodesta. Meni miten meni, niin minulla oli sairasteluista huolimatta takanani hyvä harjoitusvuosi ja koko kesän ehjimmät viimeiset kaksi kuukautta. Niiden pohjalta olo oli varma ja luottavainen.

Iltapäivällä veimme pyörät ja vaihtopussit lähtöpaikalle. Kaikki oli valmista.


Lauantaina herätyskello soi varttia yli viisi. Aamupala nassuun ja sitten puoli seitsemältä kävellen kohti puolentoista kilometrin päässä ollutta lähtöpaikkaa. Oli vielä pimeää, kun kävelimme Essin, Laten, Samin, Simon, Katjan, Esan ja Mikan kanssa reput selässä hiljaa jutellen.


Lähtöalueella kuhina oli jo melkoinen. Barcelona on Euroopan suurin Ironman-kilpailu. Kisassa oli mukana lähes 3000 triathlonistia 72 eri maasta. Suomalaisiakin oli mukana vähän yli sata.


Lähtöpaikalla rutiini on aina sama: pyörän kumien pumppaus, bajamajajonotusta, märkäpuvut päälle, testiuinti ja sitten ryhmittyminen lähtökarsinaan.

Menimme Essin, Katjan ja Samin kanssa 1.05-1.10 karsinan hännille. Musiikki pauhasi ja kuuluttajat nostivat tunnelmaa. Ensin lähtivät pro-sarjalaiset matkaan ja sitten meitä ikäsarjaurheilijoita ryhdyttiin laskemaan karsina kerrallaan mereen.



Tykkäsin rolling startista, jossa päästettiin kuusi lähtijää neljän sekunnin välein uimaan. Sen ansiosta alussa ei ollut minkäänlaista painia tai hässäkkää.

Uinti lähti hyvin liikkelle. Pyrin löytämään oman, hyvän ja rennon rytmin. 2000 metriin asti matka sujui joutuisasti. Katsoin kellosta väliaikaa, joka näytti 34.50. Jes, olin hyvässä vauhdissa!

Kahden tonnin poijun kohdalta käännyttiin uimaan takaisin kohti rantaa pieneen vasta-aaltoon. Vauhti hidastui. 3000 metrin poijulla ajattelin, että saisihan tämä jo loppua. Ei väsyttänyt, mutta olo alkoi tuntua jo aika kypsältä. Kun nousin ylös merestä, vilkaisin kelloa ja olin aavistuksen pettynyt. 1.13. Odotin uivani muutaman minuutin kovempaa. Mutta sitten mietin, että  minuutti sinne tai tänne, tästähän tämä vasta alkaa!

Vaihtoteltassa kiskoin märkäpukua pois päältä, kun Katja juoksi kohti pyörää ja huikkasi jotain mennessään. Silloin tuli kiire. Tajusin, että olin sittenkin uinut ihan hyvin, kun en ollut häntä paljoa perässä.

Ensimmäiset kolme kilometriä oli peesivapaa pätkä, joka piti järjestäjän ohjeiden mukaisesti polkea yläsarvilta. Pomppuinen tie mutkitteli kapeita kujia kohti Calellan rantatietä. Jotkut urpot (miehet) kuvittelivat kisan ratkeavan heti ensimmäisillä kilometreillä ja tekivät mutkissa uhkarohkeita läheltä piti-ohituksia, jotka saivat veren kiehumaan ja minut karjumaan pari kansainvälistä kirosanaa perään.

Yhdessä asfalttipompussa pyörän sarvien välissä ollut juomapulloni lensi kaaressa katuun ja vieri siitä pientareelle. Se ainoa juomapulloni. Omaa tyhmyyttäni olin ajatellut sen riittävän. Ja olisihan se toki riittänyt, jos olisi pysynyt kiinni.

Sadattelin asiaa hetken mielessäni ja tunnustelin suun kuivuusastetta. Ei vielä kamalan paha. Muistelin ensimmäisen huoltopisteen olevan 27 kilometrin kohdalla. Sinne asti oli siis selvittävä ilman juotavaa. Otin pieniä hörppyjä rungossa olleessa toisesta pullosta, johon olin sekoittanut 15 geeliä ja 5 saltstickiä veden kanssa. Juoma oli paksua ja se jäi kitalakeen. Parempaa kuitenkin kuin ei mitään.

Ensimmäisellä huoltopisteellä nappasin urheilujuomapullon lisäksi vesipullon ja join siitä heti puolet. Neste nousi seuraavalla nielaisulla takaisin kurkkuun ja siitä paineella ulos. Arvelin, että hapan geelilitku ei ollut tehnyt kovin hyvää vatsalleni, minkä takia vesi ei pysynyt sisällä. En kuitenkaan hermostunut. Jatkoin sitkeästi juomista (ja oksentelua). Toisella kierroksella neste alkoi pysyä sisällä.

Juomasähläyksestä huolimatta jalat tuntuivat uskomattoman kevyiltä ja vahvoilta. Ensimmäiset 20 kilometriä poljettiin rantatietä myötätuuleen ja vauhti oli melkein neljääkymppiä. Sitten käännyttiin sisämaahan ja poljettiin kuuden kilometrin nousu, joka tultiin kääntöpaikan jälkeen samoja jälkiä vauhdikkaasti takaisin. Sen jälkeen taas parikymmentä kilometriä myötäisessä rantatietä Barcelonaan suuntaan kääntöpaikalle ja sitten 40 kilometriä takaisin vastatuuleen.

Molemmilla kierroksella vauhti hidastui vastatuulipätkillä, mutta en antanut sen häiritä. Pyrin polkemaan tasaisesti ja turhia hötkyilemättä, seurailin sykettä ja watteja. Pidin mielessäni, että matka on pitkä ja kaikki ylimääräiset kimpoilut kostautuvat yleensä loppumatkasta tai sitten viimeistään juoksussa.

Pyörä kulki kuin unelma loppuun asti ja juoksuun lähtö tuntui ilahduttavan helpolta. Annoin jalkojen viedä ja tarkkailin sykettä, jotta se ei nousisi vielä ensimmäisillä kilometreillä yli aerobisen kynnyksen.

Yleensä en ole tykännyt yhtään helteessä kilpailemisesta, mutta nyt noin 25 asteen lämpötila ei haitannut. Viilensin kroppaa huolella jokaisella huoltopisteellä ja otin geeliä kädessäni mukana kulkeneesta lötköpussista, johon oli tyhjentänyt yhteensä 5 geeliä. Join vettä ja aina välillä urheilujuomaa ja coca-colaa. Etenin tasaisesti kymppi kerrallaan. Muistin Joelin ohjeet positiivisesta itsepuhelusta ja koitin pitää ajatukset mahdollisimman kaukana matkasta ja jäljellä olevista kilometreistä.

Tavoitteenani oli juosta 3.50 maraton. Puolessa välissä vilkaisin kelloa, joka näytti väliajaksi 1.53. Pala nousi kurkkuun silkasta liikutuksesta, kun mietin, miten hyvin jaksan ja miten kevyesti juoksu kulkee. Nautin kannustuksesta ja seurakavereiden kohtaamisesta. Tunnustelin oikeaa pohjettani, joka oli kiusannut vähän väliä kesällä. Ei mitään tuntemuksia. Hiekkapätkillä keuhkoja kutitti ja yskin välillä kovasti. Vesi auttoi ja huuhteli kutinan menneessään.

Viimeisellä kierroksella jalkojen lihakset tuntuivat kuroutuvan kasaan ja eteneminen muuttui kivuliaammaksi. Viimeinen "perälenkki", 2,5 kilometrin pätkä suoraa tietä, käännös ja sama takaisin, tuntui loputtoman pitkältä.

Mieli pysyi silti kirkkaana loppuun asti. Viimeisillä kilometreillä nautin koko rahan ja jokaisen vuoden aikana vuodatetun hikipisaran edestä. Tätä olin tilannut, tästä olin haaveillut ja nyt sen sain. Enempää en olisi voinut toivoa.



Maalissa olo oli euforinen. Loppuaikana oli 10.33 ja paransin ennätystäni lähes 40 minuutilla. Hetkeä myöhemmin olo muuttui pahoinvoivaksi. Viimeisen kympin aikana maha oli turvonnut palloksi ja nesteen imeytyminen oli huonoa. Tarjolla olisi ollut vaikka minkälaista syötävää, mutta mitään en pystynyt ottamaan. Sanoin Katjalle, joka oli joutunut keskeyttämään jalkavaivan takia juoksun alussa, että haen vaihtopussini ja menen hotellille.

Kuuma suihku, appelsiinimehu ja sipsit kohensivat oloa nopeasti. Seurasin seurakavereiden maalintuloaikoja netistä ja riemuitsin kaikkien onnistumisista. Rakas ystäväni Essi tuli maaliin ajassa 11.36 ja se tuntui erityisen mahtavalta. Että hän, joka oli ensin empinyt pitkään osallistumista ja epäillyt  viimeiseen asti jaksamistaan, teki niin upean kisan ja vielä hymyssä suin!

Syntymäpäiväni ilta huipentui ennen puolta yötä syötyyn pitsaan ja pyörien hakureissuun vaihtopaikalta. Päivän päätteeksi silmät laittoi kiinni varsin tyytyväinen tyttö.

Kisan jälkeen lomailimme Simon ja seurakaverien kanssa Calellassa, muut päivän ja me kaksi. Löhöilimme rannalla auringossa, kiersimme kaupoissa etsimässä lapsille tuliaisia ja piipahdimme myös hotellimme pienessä kylpylässä.


Minisporttiloma on nyt ohi ja huomenna koittaa paluu töiden pariin. Calellaa voi kuitenkin suositella lämpimästi muuhunkin kuin Ironmanin kisakohteeksi. Sieltä ja lähiympäristöstä löytyy tekemistä kaikenikäisille.