pärnu

pärnu

torstai 24. maaliskuuta 2016

Tyttöjen reissu

Piipahdettiin tyttöjen kanssa Helsingissä. Tarkoituksena oli juhlistaa Katjan lähestyviä synttäreitä jo etukäteen, syödä hyvin ja pyöriä kaupoissa. Ja koska meitä kaikkia - Katjaa, Susannaa, Essiä ja minua - yhdistää sama harrastus, triathlon, niin toki reissuun kuului olennaisesti myös liikunta.

Perjantai-iltapäivällä suuntasimme siis auton nokan kohti Helsinkiä ja Mäkelänrinteen uintikeskusta. Siellä porukkaamme liittyi Essi L., joka on seuramme tuoreimpiä jäseniä.

Lahtelaislikoille 50 metrin allas on elämys ja jo sinällään erittäin hyvä syy Helsingin reissulle. Ja kyllä me siitä altaasta nautittiinkin! Oli mahtavaa uida, kun koko ajan ei tullut pääty vastaan. Tunti hujahti kuin siivillä. 


Uinnin jälkeen vatsassa mourusi lupaava nälän alku. Katja oli varannut meille pöydän ravintola Kitchistä, jonne suuntasimme heti hotelliin kirjautumisen ja pienen puunauksen jälkeen. 


Kitchin ruoka oli tosi herkullista. Otimme alkupalaksi erilaisia tapaksia kuohuvan kanssa. Tytöt ottivat pääruoaksi burgerit ja minä salaatin, jossa oli mm. ihania jättikatkaravunpyrstöjä ja avokadoa itämaisittain. Namimaiskis!



Kitchin jälkeen lähdettiin etsimään jälkiruokaa eli irtokarkkeja. Ne löytyivätkin läheisestä K-kaupasta. Pussit kahisten painelimme ensin Groteskiin ja sitten Pastoriin, joissa molemmissa tutustuimme drinkkilistan antiin. 


Groteskin basilikadrinksu oli kyllä aivan mieletön ja miljöökin mukavan hämyinen. Mutta vaikka ihmisten ilmoilla onkin kiva olla, niin jokainen meistä alkoi vilkuilla kymmeneltä kelloa siihen malliin, että mitäs jos lähdettäisiin hotellille pötkölleen. Tarinaa ja namuja riitti pitkälle yli puolen yön. 



Aamulla aurinko paistoi verhojen välistä lupaavasti. Vedimme lenkkikamppeet niskaan ja lähdimme juoksemaan kohti Kauppatoria, satamaa ja Kaivopuistoa. Ilma oli ihanan raikas ja jalkojen alla oli puhdas ja pitävä asfaltti. Ai että mikä nautinto!

Lenkin jälkeen oli ihana suunnata aamupalalle ja sitten vatsat täynnä tien yli Stockmannille pyörimään. Jokainen meistä teki niin kivoja löytöjä, että hyvä kun saatiin kaikki kassit mahtumaan paluumatkalla kyytiin.



Reissu toimi niin kuin pitikin. Mieli oli keveä kaikesta nauramisesta ja viikonloppu tuntui paljon pidemmältä, kun sen oli aloittanut jo perjantaina.

Näitä pitäisi tehdä useamminkin.

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Lettikoulussa

Viime torstai oli Metelle erityisen mieluinen. Hän suuntasi heti koulun jälkeen kahden kaverinsa kanssa Kauppakeskus Karisman Glitter-myymälään, jossa tytöt osallistuivat lettikouluun.




Glitter kaikkine koruineen ja hiustarvikkeineen on yksi Meten lempikaupoista Karismassa. Tytöt pyörivät niin innokkaasti myymälän hyllyjen välissä ihastelemassa koruja, kelloja ja asusteita, että vei hetken ennen kuin he malttoivat pysähtyä myymälän kulmaan katetun herkkupöydän ja lettien tekemisen äärelle. 

Lettikoulun tavoitteena oli, että tytöt oppisivat letittämään itse hiuksiaan. Glitterissä työskentelevä Netta Lehtinen näytti tytöille kädestä pitäen, miten vesiputousletti tehdään, jonka jälkeen tytöt pääsivät harjoittelemaan letin tekemistä toistensa hiuksiin. 



Hauskaa oli, herkut maistuivat ja lettikoulun päätteeksi jokaisen hiuksia koristi kaunis, kimallelakalla viimeistelty vesiputousletti. 

 

Letti- tai stailauskoulu on hauska idea 7-14-vuotiaiden lasten synttärijuhlille. Glitter-myymälään mahtuu kerralla 5-15 pientä juhlijaa. Parin tunnin synttärijuhlat maksavat 20 euroa per osallistuja, mutta sitä vastaan jokainen lapsi saa 20 euron lahjakortin liikkeeseen. Pienet makeat herkut ja opetus kuuluvat hintaan, ja juhlien päätteeksi jokainen lapsi voi ostaa saamallaan lahjakortilla 20 euron edestä ihania koruja, hiustarvikkeita tai vaikka uudet kännykän kuoret. Synttärisankaria Glitter muistaa omalla pienellä lahjalla.  




Samaa konseptia voi soveltaa myös vaikkapa kaveri- tai työporukoiden illan viettoon. Glitteristä saa neuvoja ja opastusta lettien ja kampausten tekemiseen sekä stailaukseen. Lasi kuohuvaa, pientä suolaista tai makeaa sekä tyylikkään kampauksen tekeminen ovat hauska alku vauhdikkaalle illalle. Glitterissä voi järjestää myös VIP-illan, jossa tuotteita saa sovitella ja katsella kaikessa rauhassa. 

Lisätietoja saa netistä osoitteesta www.glitter.com tai kysymällä suoraan Karisman Glitterin liikkeestä.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Elli

Aika juoksee ihan hirmuisen nopeasti! Viime postauksesta on vierähtänyt tovi, mutta siihen on muutama ihan pätevä syy. Ensiksi oli hiihtoloma, jonka vietimme Rukalla viikkoa ennen Lahden seudun virallista hiihtolomakautta.  Simon äidillä on siellä lomaosake, jossa olemme käyneet jo 12 vuoden ajan melkein joka talvi ja parhaimmillaan parikin kertaa talvessa.


 
Ruka on meille läpikotaisin tuttu paikka ja sinne on aina yhtä mukava palata. Siellä odottavat tutut hiihtolenkit, huskykoirat, letut, jättimunkit ja napakelkat. Säät suosivat ja hiihtokilometrejä karttui. Maisemat tykkylumipuineen olivat jälleen kuin postikortista. 

Reissun ainoa miinus oli Miskan sairastuminen. Hän oli kolme päivää todella kovassa kuumeessa. Loppuviikosta omiakin jäseniä alkoi kolottaa ja kuinka ollakaan, tauti iski myös Simoon ja minuun. Automatka takaisin Rukalta tuntui todella pitkällä. Päätä särki ja keuhkoja korvensi.

Loman jälkeinen viikko menikin yskiessä. Kurjan olon kruunuksi meitä meinasi kohdata suuri suru. Keskiviikkoiltana kävi nimittäin niin, että Elli-koiramme katosi. Simo laski sen illalla takapihalle ja jostakin kumman syystä sitä ei kuulunutkaan takaisin. Hetken pihalla Meten kanssa koiraa huhuituaan hän soitti minulle (olin punttisalilla) ja kertoi Ellin olevan hukassa. Ajoin samantien kotiin ja ajattelin, että ei Elli kaukana voi olla - eihän se edes tykkää lenkkeilystä!

Aika nopeasti kuitenkin selvisi, että lähikaduilta sitä ei löydy. Kiersimme naapureiden ja lukemattomien tuntemattomien etsijöiden kanssa Kymijärven rantoja ja lähikatuja, mutta Elliä ei näkynyt missään. Laitoin melko pian ilmoituksen myös Facebookiin, jotta karistolaiset tietäisivät palauttaa sen meille, jos se jolkottelee jossakin vastaan. 



Mutta Elliä ei näkynyt. Suru hiipi puseroon, meille kaikille. Puolilta öin luovutin ja tulin sisälle. Katsoin pakkasmittaria, joka näytti -8 astetta. Mietin, missä pieni ja lähes karvaton kaverimme mahtaa olla ja kuinka sitä varmasti palelee. Itkulle ei tullut loppua. 

Seuraavana päivänä jatkoimme etsintöjä siitä mihin illalla jäimme. Simo teippaili valopylväisiin Ellin kuvalla varustettuja katoamisilmoituksia ja minä haahuilin päämäärättömästi etsimässä sitä ympäri Karistoa.

Puolilta päivin pihaan kurvasi pyhtääläinen Anita kahden etsijäkoiran koiran kanssa. Koirat jäljittivät Ellin muutaman sadan metrin päähän kotitalostamme, mutta sen isompaa apua niistä ei ollut. Teimme Anitan ohjeiden mukaan lähiteille hajujälkiä sukkahousuihin tyhjennetyn tonnikalapurkin avulla ja paistoimme takapihalla hajua voimistaaksemme makkaraa. 

Elliä ei silti kuulunut. Kunnes sitten kuuden aikaan illalla Simon puhelin soi. Toisaalla Karistossa asuva tuttavamme Eve soitti, että pieni ja musta, kovasti Ellin näköinen koira oli kävellyt kahden miehen syliin Kaukkarissa. Siis järven toisella puolella ja monen kilometrin päässä kotoa!

En ymmärrä, miten maailmassa Elli oli päätynyt niin kauas ja kuinka se oli oikein vuorokauden reissustaan selvinnyt. Mutta pääasia, että selvisi ja löytyi. Rakkaan perheenjäsenen katoaminen oli ihan valtava shokki ja sen löytäminen niin suuri helpotus, että sanat eivät riitä edes kuvailemaan.

Elli on taas kotona ja Karistossa on kaikki hyvin.