pärnu

pärnu

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Hajamielisyyden huipentuma

Ajelin eilen juttukeikalle Ahtialantietä keskustaan päin. Vähän myöhässä, niin kuin aina. Vastaan ajoi poliisiauto, jota en sen kummemmin noteraannut. Ennen kuin se teki U-käännöksen ja lähti perään.

Vähän ennen Möysää poliisiauto alkoi vilkuttaa valoja pysähtymisen merkiksi. Luulin, että se yritti pysäyttää edellä ajanutta autoa, mutta pysähdyin kuitenkin varmuuden vuoksi itse. Näin sivupeilistä, että poliisi hyppäsi ulos autosta ja lähti harppomaan minun autoani kohti. Sydän alkoi läpättää ja mielessä kävi, että noinkohan kaasujalka oli ollut hetkellisesti liian raskas.

Avasin ovea poliisille, joka totesi ystävälliseen sävyyn, että taitaapi olla auto unotunut katsastaa. Ja kappas - niinpä olikin! Äkkiseltään en tosin edes muistanut, milloin se olisi pitänyt katsastaa. Ostin auton reilu vuosi sitten, enkä ollut tullut tarkastaneeksi seuraavaa katsastuspäivää.


Kun poliisi pyysi, että tulepas tuonne takapenkille selvittelemään asiaa, niin kyllä hävetti. Naama punaisena tallustin pakettiauton takapenkille nuhdeltavaksi. Selvisin kirjallisella huomautuksella, onneksi. Varmaan myös siksi, että katsastusaika oli mennyt umpeen vasta kaksi viikkoa aiemmin.

Kotona soitin heti katsastusasemalle, jonne kurvailin tänään lounastunnilla. Auto meni ilman huomautuksia katsastuksesta läpi ja vannotin itseäni, että seuraavan katsastuspäivän kirjoitan ensi vuoden allakkaan heti kun saan sellaisen ostettua.

Mutta olipahan kokemus. Eikä välttämättä sellainen, jonka haluaisin ihan heti kokea uudestaan. Mistähän saisi uuden pään? Välillä sellaiselle olisi tarvetta.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti