Kympin kilpailu on vartin tiukka puristus. Ja tosi tiukka se olikin. Lähdin nimittäin aavistuksen turhan rohkeasti matkaan ja kohtasin noutajaksi kutsutun tyypin seitsemän kilometrin kohdalla.
Viimeiset kolme kilometriä tuntuivat toooodella pitkiltä. Ajassa ne eivät kestä kuin noin 4,5 minuuttia, mutta kun kampi ei pyöri, niin minuuttikin on kyllä karmaisevan pitkä aika. Tavoitteeni oli polkea 250 keskiwatit ja alittaa 15 minuuttia. Kolmen viimeisen kilometrin jyrkähköstä alamäestä johtuen lopputulema oli 234 wattia ja aika 15.22.
Mutta tulipan taas kokeiltua jotakin uutta ja löydettyä omat rajat! Yhtä kokemusta rikkaampana suuntasimme kannustajana olleen siskoni ja seurakaveri-Susannan kanssa kisan jälkeen brunssille Sandron Kulmaan.
Kalliossa oleva ravintola oli puolilta päivin jo hyvin kansoitettu, mutta onneksi meille löytyi vielä oma pöytä. Lounasbrunssin notkuvien pöytien herkuista suurin osa oli vegaanisia ja gluteenittomia. Jopa itse tehty ja ihana sahramileipä oli gluteenitonta ja se jos mikä ilahdutti keliaakikko-siskoani.
Sandroa voi kyllä suositella lämpimästi etenkin mausteisen kasvisruoan ystäville. Erilaisin itämaisin maustein marinoitua porkkanoita, bataattia, kukkakaalia, tahineita ja salaatteja oli tarjolla todella runsaasti.
Lämmintä ruokaa jaksoin maistella vähemmän, sillä tilaa piti jättää myös ihanalle kakkubuffalle. Susanna (kuvassa) tykkäsi etenkin kalasta.
Täydet pisteet Sandrolle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti