Eilinen juoksulenkki Maijan kanssa toimi juuri niin kuin pitikin. Sen jälkeen olo oli kuin ilmapallolla, joka oli juuri pistetty nuppineulalla tyhjäksi. En vieläkään lakkaa ihmettelemästä sitä muutosta, jonka fyysinen rasitus saa aikaan mielessä. Tuntuu, kuin kokonaisvaltainen hyvä olo valuisi päästä varpaisiin asti.
Mutta uupumuksiakin on toki erilaisia. Jos sekä mieli että keho ovat umpiväsyneitä, on monesti parempi hiipia peiton alle kuin lähteä väen väkisin lenkille.
Työkuormasta aiheutuvaan stressiin auttaa ainakin minulla rästilistan lyhentyminen. Jos hommia ei ehdi tehdä normaalin työajan puitteissa, niin sitten urakoin niitä sen jälkeen. Mieli kevenee, kun tekemättömät työt eivät pyöri jatkuvasti mielen päällä.
Viikko on mennyt taas hurjaa vauhtia. Ja oikeastaan koko kuukausi. Tuntuu hassulta, että lapsilla on enää muutama viikko kesäloman alkuun. Ja että juhannus on jo viiden viikon päästä. Eihän kesästä ole vielä tietoakaan!
Viime juhannus oli aivan mahtava ja sääkin mitä parhain. Toivottavasti tulevaakin keskikesän juhlaa saadaan viettää yhtä ihanassa auringonpaisteessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti