Tänään pääsin ensimmäisen kerran kauhomaan avoveteen. Pulahdettiin seurakaverini Joosuan kanssa Kymijärveen, jonka lämpötila oli ehkä 15 asteen paikkeilla. Märkäpuvun kanssa se tuntui kuitenkin ihan siedettävältä, etenkin, kun puvun kaula-aikosta oli ensin kaatanut puolitoista litraa kuumaa vettä sisään. Kroppa pysyi koko uinnin ajan mukavasti lämpimämä, koska puku ei hörppää vettä juuri lainkaan.
Varpaille ja naamalle vesi tuntui aluksi ikävältä, mutta aika nopeasti siihen tottui. Uitiin tuttuun tapaan keskellä järveä olevaan pikku saareen ja takaisin, sellainen kevyt kilometrin totuttelulenkki. Ja heti huomenna uudestaan! Silloin mukana on luultavasti paljon isompi seurakavereiden joukko.
Viime viikolla päättyi myös loputon kasvatan - en kasvata -jahkailuni hiusten kanssa. Mietin pitkään, kasvatanko takaisin pitkän tukan vai pätkäisenkö sen takaisin polkkamittaiseksi. Hiukset olivat venähtäneet hartioille ja ne olivat juuri sellaisessa ärsyttävässä ei-minkäännäköistä-mallia- mitassa.
Minä - henkisesti ikuinen pitkä tukka - päädyin kuin päädyinkin leikkamaan hiukset lyhyemmäksi. Ennen pätkäisyä kyselin mielipidettä yhdeltä jos toiselta, ja melkein kaikki antoivat äänensä polkalle.
Joten tuumasta toimeen. Varasin ajan Karisman Clipsiin Heidille, joka laittoi sakset viuhumaan. Ja lopputulos on tässä:
Kiitokset Heidille, tykkään uusista hiuksista tosi paljon! Käykäähän muutkin hakemassa Clipsistä uusi kesätukka:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti