Kesä, kärpäset ja neopreenin tuoksu

Kesä ja kärpäset, mansikat ja vaniljajäätelö ja mitä näitä nyt on. Asioita, jotka kuuluvat kesään. Minun listani jatkuu märkäpuvulla ja avovesiuinnilla. Se jos mikä on ihanaa!

Tänään pääsin ensimmäisen kerran kauhomaan avoveteen. Pulahdettiin seurakaverini Joosuan kanssa Kymijärveen, jonka lämpötila oli ehkä 15 asteen paikkeilla. Märkäpuvun kanssa se tuntui kuitenkin ihan siedettävältä, etenkin, kun puvun kaula-aikosta oli ensin kaatanut puolitoista litraa kuumaa vettä sisään. Kroppa pysyi koko uinnin ajan mukavasti lämpimämä, koska puku ei hörppää vettä juuri lainkaan.

Varpaille ja naamalle vesi tuntui aluksi ikävältä, mutta aika nopeasti siihen tottui. Uitiin tuttuun tapaan keskellä järveä olevaan pikku saareen ja takaisin, sellainen kevyt kilometrin totuttelulenkki. Ja heti huomenna uudestaan! Silloin mukana on luultavasti paljon isompi seurakavereiden joukko.

Viime viikolla päättyi myös loputon kasvatan - en kasvata -jahkailuni hiusten kanssa. Mietin pitkään, kasvatanko takaisin pitkän tukan vai pätkäisenkö sen takaisin polkkamittaiseksi. Hiukset olivat venähtäneet hartioille ja ne olivat juuri sellaisessa ärsyttävässä ei-minkäännäköistä-mallia- mitassa.

Minä - henkisesti ikuinen pitkä tukka - päädyin kuin päädyinkin leikkamaan hiukset lyhyemmäksi. Ennen pätkäisyä kyselin mielipidettä yhdeltä jos toiselta, ja melkein kaikki antoivat äänensä polkalle.

Joten tuumasta toimeen. Varasin ajan Karisman Clipsiin Heidille, joka laittoi sakset viuhumaan. Ja lopputulos on tässä:

Kiitokset Heidille, tykkään uusista hiuksista tosi paljon! Käykäähän muutkin hakemassa Clipsistä uusi kesätukka:)

Stressinpurkulenkki

Välillä pinna on kuin viulun kieli. Silloin tarvitaan radikaaleja aseita apuun. Minulle toimii parhaiten kunnon juoksulenkki. Sellainen, jossa päästellään niin että hippulat vinkuu!

Eilinen juoksulenkki Maijan kanssa toimi juuri niin kuin pitikin. Sen jälkeen olo oli kuin ilmapallolla, joka oli juuri pistetty nuppineulalla tyhjäksi. En vieläkään lakkaa ihmettelemästä sitä muutosta, jonka fyysinen rasitus saa aikaan mielessä. Tuntuu, kuin kokonaisvaltainen hyvä olo valuisi päästä varpaisiin asti. 

Mutta uupumuksiakin on toki erilaisia. Jos sekä mieli että keho ovat umpiväsyneitä, on monesti parempi hiipia peiton alle kuin lähteä väen väkisin lenkille.

Työkuormasta aiheutuvaan stressiin auttaa ainakin minulla rästilistan lyhentyminen. Jos hommia ei ehdi tehdä normaalin työajan puitteissa, niin sitten urakoin niitä sen jälkeen. Mieli kevenee, kun tekemättömät työt eivät pyöri jatkuvasti mielen päällä.

Viikko on mennyt taas hurjaa vauhtia. Ja oikeastaan koko kuukausi. Tuntuu hassulta, että lapsilla on enää muutama viikko kesäloman alkuun. Ja että juhannus on jo viiden viikon päästä. Eihän kesästä ole vielä tietoakaan!

Viime juhannus oli aivan mahtava ja sääkin mitä parhain. Toivottavasti tulevaakin keskikesän juhlaa saadaan viettää yhtä ihanassa auringonpaisteessa.

Auringosta räntäsateeseen

Täällä ollaan taas, kotona ja sorvin ääressä. Mieli on silti vielä Mallorcan lämmössä. Oli kertakaikkisen ihanat viisi päivää. Hyvää seuraa, hyvää ruokaa, hyviä pyörälenkkejä ja ihanaa auringonpaistetta. Juuri sellainen irtiotto arjesta, joka teki tähän väliin todella hyvää.

Hotellimme Eix Alcudian ovessa luki "Adults only".Vaikka lapset ovatkin ihania, oli viisi päivää mukava viettää ihan totaalisen aikuisessa seurassa. Hotelli oli siisti ja hyvällä paikalla Alcudian sataman tuntumassa.

Olimme ottaneet puolihoidon, johon sisältyi aamupala ja illallinen. Viiden yön majoitus ja puolihoito maksoivat 450 euroa - siis kahdelta hengeltä. Hotellin hinta ja laatu olivat erittäin hyvin kohdillaan. Henkilökunta oli ystävällistä ja ruoka todella maittavaa. Menisin ehdottomasti uudestaan.

Aamupalan ja illallisen välisen ajan vietimme pitkälti pyörän päällä. Ajelimme joka päivä keskimäärin kolmen-viiden tunnin lenkkejä eri puolille saarta. Mallorca on siitä mainio saari, että siellä voi valita reitiksi joko tuhansia nousumetrejä tai lähes tasamaata. Ja kaikkea siltä väliltä.

Pidimme cappucino, coca-cola ja kakkutaukoja ja poljimme leppoisasti porukassa. Tarkkana sai silti olla koko ajan, sillä Mallorcalla on keväisin tuhansia pyöräilijöitä, joita sinkoilee vastaan, ohi, sivukaduilta ja milloin mistäkin ilmansuunnasta.

Autoilijoista ei ole pelkoa, sillä Espanjassa pyöräily on kansallisurheilua. Pyöräilijöitä kunnioitetaan ja heihin pidetään reiluja välejä. Autot tööttävät merkiksi ennen kuin ne lähtevät ohittamaan, eivätkä siksi, että joku harmistunut kuski kiroilee ratin takana naama punaisena ja heittää ohi ajaessaan pyyhkijät nesteiden kera päälle. Näin on tapahtunut pariin otteeseen Hollolassa.

Loputtoman tuntuisia serpentiininousuja ja leppoisasti oliivipuiden katveessa kumpuilevaa Route Romanticia jäi haikea ikävä. Samoin kuin sangriaa, ihania juustoja, meheviä kakkuja ja jäätelöä. Sellainen menee ohi vain tiedolla jälleennäkemisestä.

Joten vuoden päästä - taas. Mallorca.

Valmiina lähtöön!

Juuri kun vapusta ja Miskan synttäreistä selvinnyt, niin eikös tässä taas hikeä pukkaa otsalle ja ihan kunnolla.

Huomenna nimittäin kone suuntaa jo aamu seitsemältä kohti Mallorcaa ja kauan odotettua pyörälomaa, joten kiirettä on pitänyt melkein kellon ympäri.

Näin yrittäjänä on aina yhtä toivoton tehtävä urakoida listalla olevia töitä pakettiin, jotta loman saisi viettää suurin piirtein ilman otsasuonen tykytystä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kun naputan menomatkalla koneessa muutamat jutut pakettiin, niin sen jälkeen voi huokaista ja hypätä perillä pyörän selkään.

Tavoitteena on imeä auringon säteitä, kuluttaa ahkerasti pyörän kumeja ja rentoutua viisi päivää pelkästään aikuisten kesken. Mukaan on pakattu Miika Nousiaista ja Lars Keppleriä, jotka polttelevat jo kovasti kassin pohjalla.

Nyt vaan matkalaukku ja silmät hetkeksi kiinni ja sitten kohti Helsinki-Vantaata. Seuraava postaus sisältää toivottavasti pelkästään aurinkoisia ja onnellisia lomafiiliksiä!

Vallilla on Karismassa!

Vallila avasi kolmisen viikkoa sitten uuden täyden palvelun brändimyymälän Kauppakeskus Karismaan.

Myymälä on Vallilan viides oma myymälä: pääkaupunkiseudulla asiakkaita palvelevat Vallila Stockmann Sisustusmaailmassa ja Vallila Outlet Vantaan Tammistossa, Oulussa Vallila Valkea sekä Tampereella helmikuussa avattu Kuninkaankadun myymälä. Lisäksi Vallilan verkkokauppa toimittaa koko EU:n alueelle.

Vallilan uusi Karisman myymälä sijaitsee kauppakeskuksen ensimmäisessä kerroksessa, Finlaysonin ja Marimekon liikkeiden vieressä. Laadukkaan ja tyylikkään sisustuksen ystäville on nyt tarjolla Karismassa todellinen aarreaitta!

Vallila-myymälässä on esillä kattava valikoima malliston sisustuskankaista keittiön, makuuhuoneen sekä kylpyhuoneen tekstiileihin ja pientuotteisiin.

Esillä on runsaasti Vallilan valmisverhoja – kaupunkikuoseista valloittaviin luontoaiheisiin – sekä laaja valikoima mattoja suurista keskilattiamatoista raikkaisiin puuvillamattoihin.

Valmistuotevalikoiman lisäksi myymälä tarjoaa ompelupalvelua. Myymälässä asiakas voi ammattitaitoisen myyjän opastuksella uudistaa koko kodin ilmeen tai lisätä sisustukseen maustetta yksityiskohtien avulla.

Menkäähän kipin kapin tutustumaan!

Pyörätesti

Kävin eilen Liikuntakeskus Pajulahdessa pyörätestissä. Sen tarkoituksena on selvittää, miltä kunto näyttää lukujen ja wattien valossa pitkän talven jälkeen.

Ennen testiä kävin tekemässä pienen hölkkälenkin ulkona. Verryttelin lihakset lämpimäksi, jotta olo olisi mahdollisimman tuore heti kuntopyörän päälle hyppäämisen jälkeen.

Testissä vastus kasvoi kolmen minuutin välein ja samalla syklillä sormen päästä tiristettiin verta. Kasvoilla oli happimaski, joka rekisteröi jokaisen hengenvedon. Toisia se kuulemma ahdistaa, mutta minä en kokenut sitä mitenkään ikäväksi.

Testin ensimmäinen taso, 80 wattia, ei tuntunut vielä missään. Aika monta 20 watin porrasta sain mennä eteenpäin ennen kuin pyörittäminen alkoi poltella lihaksissa. 200 watin eteen joutui tekemään huomattavasti enemmän töitä kuin wattbikella. Lauantaina ajelin wattbikea 200 watin teholla tunnin putkeen, mutta tuolla testipyörällä en olisi varmasti ajanut puoltakaan siitä, sen verran nihkeältä se tuntui.

Testissä minua kiinnostivat eniten aerobinen ja anaerobinen kynnykseni. Toisin sanoen sykkeet ja watit perus- ja vauhtikestävyysvauhdeissa. Testaajan mukaan ne asettuivat ensi vilkaisulla noin 140 ja 200 wattiin, hengityskaasujen perusteella vähän ylemmäs. Lopulliset tulokset saan muutaman viikon sisällä.

Laktaattia oli tuossa 140 watissa 1,5 sitä seuranneessa 160 watissa 2,1 millimoolia. 200 watissa laktaattilukema oli tasan 4. Minulle sekin on vielä melko matala, sillä saan hapot nousemaan melko korkealle ja kestän niitä kohtuullisen hyvin. Testin lopussa hapot olivatkin 14,9. Testini kesti tasan 30 minuuttia ja viimeinen kuorma, jonka ajoin loppuun asti, oli 260 wattia.

Testin perusteella hapenottoni on 56 milliä, rasvaprosentti 18 ja teho/painosuhde 4.47 wattia per painokilo. Ihan kelpo lukemat tällaiselle ikänaiselle:) Kokonaisuudessaan tulokset olivat parempia kuin edellisessä, vuoden 2015 elokuussa ajamassani testissä. Ja sitähän minä toivoinkin.

Se, että kehittyy, motivoi sitomaan lenkkarien nauhoja yhteen, hyppäämään pyörän satulaan tai pulahtamaan altaaseen. 

En ole vielä ilmoittautunut yhteenkään ensi kesän kilpailuun, mutta vielähän tässä ehtii. Kiva nähdä, mitä tästä kropasta saa irti lappu rinnassa.

Maidottoman lopputulos

Olen ollut kohta kolme viikkoa ilman rahkaa, jogurttia ja ruisleipää. Tai leipää ylipäätään ihan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Aiemmin saatoin syödä pari-kolme 200 gramman rahkapurkkia päivässä. Joko niitä Valion maustettuja proteiinirahkoja tai sitten maustamatonta rahkaa. Leipää söin lähinnä tottumuksesta ja aika paljon. Ja koska ruisleipä ja tuoreet sämpylät vaan ovat niin hyviä.

Vaikka leipä-rahka-aamupalat, välipalat ja iltapalat eivät suinkaan ole sieltä huonoimmasta päästä, niin huomasin, että mahani oli usein turvoksissa. Kun Miskan kummisetä sitten kertoi omasta leipä-rahka-paastostaan, päätin kokeilla samaa.

Kolmen viikon ihmiskokeen lopputulema on 1,2 kiloa kevyempi ja vähemmän turvoksissa oleva nainen. En usko, että painoa on lähtenyt rasvoista, vaan pikemminkin nesteistä. Leipä sisältää suurimmaksi osaksi hiilihydraattia, jotka sitoo nestettä. Kun leivän syönti on jäänyt pois, ylimääräisellä nesteellä ei ole ollut enää mihin imeytyä.

Alun kipuilu ilman rahkaa on jäänyt jo oikeastaan kokonaan pois. Syön edelleen aamuisin puuroa tai sitten tällaisen Yosa Breakin, joka on kaurapohjainen, soijaton, laktoositon ja sataprosenttinen kasviperäinen välipalavalmiste. Tuo viikuna-uuniomena on ihan oikeasti hyvää!

Leivän korvikkeena syön joskus pienen karjalanpiirakan tai sitten paistan esimerkiksi tällaisen kahden munan ja yhden muussatun banaanin munakkaan, jonka väliin laitan paljon marjoja tai esimerkiksi miedosti pannulla paistettuja omenaviipaleita ja kanelia. On kuulkaa hyvää!

Kaikkeen näköjään tottuu ja jopa niin hyvin, että entiseen ei tee mieli palata. Rahkattomuus ja muidenkin maitotuotteiden harkittu käyttö jatkuu edelleen. Jätskistä en kuitenkaan luovu, koska Fazerina-tuutille ei ole vielä löytynyt voittajaa.