Tää on niin tätä

Heilun hullun lailla rätti kädessä. Jynssään keittiön pöytää, kaapin ovia ja jääkaapin pintaa, joka on täynnä jotain ihme tahmaa. 13-vuotias makaa sohvalla puhelin kädessä. Pyydän ystävällisesti kaivamaan imurin kaapista ja ryhtymään töihin. "Miks mä aina", on vastaus ilman, että katse irtoaa puhelimesta. Mutisen jotain tulikivenkatkuista ja jatkan jynssäämistä. Odotan, että heppu tarttuu toimeen.

Mutta ei.

Toisella kerralla pyyntöni ei tule enää niin ystävälliseen sävyyn. Kaveri nousee, raahustaa kaapille ja ottaa sieltä imurin. Laittaa nappeja korviinsa ja on aloittamassa työn juuri sellaisella laiskan pulskealla "onkstosiaanpakko" -ilmeellä, joka ärsyttää niin paljon, että ilmoitan, että ei ole pakko. Nappaan imurin omaan käteeni ja sanon, että ihan lähitulevaisuudessa ei tarvitse odottaa viikkorahaa tai esittää muitakaan rahanarvoisia pyyntöjä.

Ja siitäkös se riemu vasta repeää. Murrosikäisen kiukku ja suurin piirtein koko opittu sanavarasto puhkeavat ilmoille tismalleen sillä sekunnilla. "Just olisin aloittanut, mutta tulit siihen huutamaan, oot ihan (piip)" ja sitten ulko-ovi jo pamahtaakin kiinni.

Että sillälailla.

Imuroin talon ympäriinsä ja ryhdyn ruoanlaittoon. Jauhelihaa paistaessa jo kaduttaa. Pitikin taas provosoitua ja huutaa. Niin kuin siitä olisi ikinä mitään hyötyä. Ja mihin se nyt oikein meni? Puhelinkin jäi pöydälle, ihme kyllä.

Työnnän makaronilaatikon uuniin ja alan jo vähän huolestua. Kurkkaan takapihalle. Pyöräkin on poissa. Voi hitto.

Viiden minuutin päästä takaovi käy. Sisään pöllähtää hikinen ja astetta lauhkeamman oloinen poika.

"Missä sä oikein olit?"

"Poljin kolme kertaa Kariston ympäri (15 kilometriä). Anteeks. Onks vielä jotain siivottavaa?"

Sellainen sunnuntaiehtoo. Rauha maassa ja koti siivottuna. Ja kohta syödään.

Eläimellistä menoa

Ihania alpakoita, kotkottavia kanoja ja kilttejä koiria. Viime lauantainen lemmikkipäivä kokosi Kauppakeskus Karismaan paljon pehmoista nähtävää ja rapsuteltavaa.

Juttelin alpakoita hoitaneen Suvin kanssa pitkän tovin ja hän kertoi Marolan kotieläinpihalla kesän viettäneiden kaverusten lähtevän Karisma-visiitin jälkeen talveksi Sysmään. Lampaan tavoin villaa tuottavat alpakat olivat eri rotuisia ja luonteeltaankin kuulemma aivan erilaisia. Toinen huusi ja kiljui keväällä keritsimisen yhteydessä kuin kaulaa olisi leikattu ja murjotti sen jälkeen vaikka kuinka pitkään. Toinen pitkäkaula ei ollut keritsimisestä millään, vaan vaikutti pikemminkin tyytyväiseltä päästessään turkistaan eroon.

Molemmat alpakat rakastavat omaa peilikuvaansa ja siksi ne oli sijoitettu Sinuhen kahvilan edustalle, jossa ne peilailivat itseään ikkunan kautta. Voi mahtavuutta!

Karisman sisällä vastaan käveli vaikka minkälaista hännän heiluttajaa. Keppihevosradalla oli jatkuvasti kävijöitä ja agilitynäytöksiin kerääntyi runsaasti katselijoita. Kaiken kaikkiaan pidin tapahtumaa valtavan mukavana ja leppoisana, ja sitä se näytti olevan muidenkin mielestä. 

Pyörähdin tapahtuman aikana yös Mustissa ja Mirrissä etsimässä meidän Ellille uusia juoksuaikavaippahousuja (olipa pitkä sana!), mutta en ostanut vielä mitään. Jos joku tietää pöksyt, jotka pysyvät hännättömällä ranskanbulldogilla tukevasti jalassa, niin saa ehdottaa! Parit erilaiset housut on jo kokeiltu ja niistä kumpainenkaan ei pysy jalassa. Lasten alus- ja uimahousujakin on testattu samalla lopputuloksella: ennen pitkää Elli onnistuu keplottelemaan housut jalastaan ja tepsuttaa tyytyväisenä veritippavana perässään ympäri taloa. 

Nyt tavoitteena on siis hankkia uudet ja sopivat housut parin viikon juoksun ajaksi. Eiköhän sellaiset vielä jostain löydy!

Lemmikkipäivä lauantaina Karismassa - pehmolelut ja kepparit mukaan!

Kauppakeskus Karismassa vietetään ensi lauantaina, 20.8., Lemmikkipäivää.

Luvassa on elämyksiä, rapsutuksia, sympaattisia katseita ja kiinnostavaa tekemistä kaikille eläinten ystäville.

 

Paikalle kannattaa tulla heti aamusta, sillä esimerkiksi Marolan eläinpihalla asuvat sympaattiset alpakat ovat tavattavissa Sinuhen edustalla klo 10-14. Rapsuttelun ohella voi kokeilla lypsämistä Suomen suurimmalla leikki-lypsylehmällä.

Sepän Sirkuskoirien koiranäytös ja koirat paijattavana ovat puolestaan paijattavina Karisman keskusaukiolla klo 10.30, 12 ja 15. Villähteen Agility-Urheilijoiden Toko- ja Rally-tokonäytökset ovat samassa paikassa klo 11–11.30 ja 14–14.30. Myös Lahden seudun etsintäkoirat kertovat toiminnastaan ja samalla voi tutustua heidän koiriinsa.

Jos kotona asuu ongelmakoira tai kissa, piipahda Mustissa ja Mirrissä. Eläinten käytösneuvoja on paikalla klo 12-16. 

Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistys kertoo toiminnastaan klo 10-16.  Royal Canin-, Pedigree- ja Pure Natural -tuotteet ovat esittelyssä koko päivän

Tuo pehmolelu lääkärintarkistukseen!

BR-lelujen myymälään voi tuoda oma pehmolelun lääkärintarkastukseen klo 11-15. Paikalla on myös BR-ukko. Lisäksi kaikista BR:n normaalihintaisista pehmoleluista saa lauantaina 20 prosentin alennuksen.

Lääkärintarkastuksen jälkeen matkaa voi jatkaa Finlaysonille, jossa on pehmolelunäyttely klo 14.00. Tuomalla paikalle oman eläinpehmolelun voi osallistua näyttelyyn. Kaikki osallistujat saavat pienen yllätyspalkinnon.

Lempipehmon lisäksi kainaloon kannattaa napata myös oma keppihevonen. 4H-yhdistyksen kepparirata odottaa innokkaita ratsastajia.

Nähdään lauantaina Karismassa!

 

Viikonloppuherkkuja

Perjantain kauppareissulla K-Citymarketin kylmäkaapista osui sattumalta silmään Italian reissulta tuttuja sinisimpukoita. Vesi herahti kielelle, kun muistelin, miten hyviä alkupaloja simpukat tomaattikastikkeessa oikein olivatkaan. Sain Simon innostumaan ajatuksesta ja siitä se sitten lähti. Haalimme simpukoiden lisäksi hyllystä valmiin chlitomaattikastikkeen, valkosipulia, patonkia ja valkoviiniä naapuriputiikista.

Pitsatarpeet lähtivät toki myös matkaan. Sellaista perjantaita ei olekaan, etteikö meillä syötäisi itse tehtyä pitsaa. Se vaan kuuluu viikonlopun alkuun. Arkipäivinä perjantaita lukuun ottamatta meidän perheen kokkailu on yleensä minun vastuullani. Perjantain pitsasta ja viikonlopun grillailuista tai muista erikoisemmista ruoista vastaa Simo.

En ole kummoinenkaan gourmetkokki. Enkä minkään sortin ruokahifistelijä. Tykkään kyllä hyvästä ruoasta, etenkin jos joku muu sitä laittaa, mutta pärjään yhtä hyvin makaronilaatikolla ja kaurapuurolla.

Simon valmistamat simpukat kuuluivat sarjaan muiden laittamia herkkuja ja tykkäsin niistä todella paljon. Valkosipulia oli ehkä kynnen verran liikaa, mutta se ei oikeastaan haitannut yhtään. Tulipahan vähän lisää potkua kastikkeeseen!

Sunnuntaina Simo teki Miskan iloksi sushia. Erilaiset sushit ovat yksi Miskan lempiruoista ja pojan ilme oli näkemisen arvoinen, kun hän huomasi, mitä keittiössä tapahtuu. Mette sai toivomiaan tonnikalanigirejä ja minä makeja. Nami maiskis!

Huomenna on taas maanantai ja paluu arkeen. Lapsilla alkaa tiistaina koulu ja kamppeita on katsottu jo viikonlopun aikana valmiiksi. Meillä on sitten jatkossa 4.- ja 7.-luokkalaiset lapset. Voi hurja, miten nopeasti aika menee!

Ei flunssaa, kiitos!

Nyt kun olen taas kerran tervehtynyt jonkin sortin keuhkopöpöstä, päätin yrittää puolustuskykyni vahvistamista sisäisin keinoin. Marssin Karisman Life-kauppaan, josta mukaani tarttui suoliston bakteerikantaa ja elimistön omaa immuunipuolustusta vahvistavaa glutamiinia, boulardiita ja sinkkiä. C- ja D-vitamiinia ja Echninaforcea meiltä löytyi jo valmiiksi.

Syön päivittäin paljon kasviksia ja marjoja, mutta lähiviikkoina pyrin syömään niitä entistäkin enemmän, jotta saan mahdollisimman paljon suojaravintoaineita. Sokeria yritän vältellä, koska se on bakteereille otollinen kasvualusta.

Esimerkiksi tällaisen pienen kattilallisen kasviksia syön aika usein pääruoalla. Laitan kattilaan kesäkurpitsaa, sipulia ja minitomaatteja, lorauksen oliiviöljyä, tilkan soijakastikkea ja ripauksen suolaa ja pippuria. Sopii ihanasti kanan ja riisin kaveriksi!

Olen syönyt viime joulukuusta lähtien antibioottikuurin lähes joka toinen kuukausi. Miksikö? No siksi, että heti kun saan pienenkin flunssan, se pesiytyy samantien syvälle keuhkoihini, eikä lähde sieltä muilla keinoin pois. Ja voit uskoa, että niitä muita keinoja on kokeiltu.

Hoidan keuhkojani päivittäin kortisonipohjaisella astmalääkkeellä, mutta tautien ehkäisyyn siitä ei ole apua. Luulen, että monet antibioottikuurit ovat laskeneet oman puolustuskykyni niin matalaksi, että nappaan taudin ihan pienimmästäkin pärskäisystä.

Ihan supermälsää:/

Nyt siis koitan sinnitellä 7 viikkoa ilman tautia. Lokakuun alussa minulla olisi vielä yhdet triathlonkilpailut ja olisi ihan superhienoa, jos niihin saisi valmistautua terveenä. Sen jälkeen voin niiskuttaa vaikka loppuvuoden.

Laukkukaupoille Marimekkoon!

Koulun ja töiden alkaessa moni päivittää laukkunsa uuteen uskoon. Tämä tiedetään myös Karisman Marimekossa, jossa kaikki kauniit, kestävät ja laadukkaat reput, olkalaukut, käsilaukut, kassit ja lompakot on koottu liikkeen etuosaan lähempää tutustumista varten.

Marimekon laukun, kassin tai repun ostaminen on nyt erityisen kannattavaa, sillä yli 100 euron kertaostoksesta saa 20 euron alennuksen.

Tykkäätkö tyylitellä sävy sävyyn? Nämä houkuttelevat kukkakuosit suorastaan huutavat päästä mukaan! Kevyestä puuvillamarkiisista valmistetussa Pieni Unikko -kuosisessa olkalaukussa on nahkasomisteet. Laukussa on magneettikiinnityksellä suljettava kansiläppä ja piilotetut nepparit sivuilla. Sisäpuolella on neljä taskua, joista yksi on vetoketjulla suljettava, ja ulkopuolella on suuri vetoketjullinen tasku. Ovh. 250 euroa.

Paksusta puuvillamarkiisista valmistettu klassinen olkalaukku on Ristomatti Ratian suunnittelema. Olkahihna on säädettävä, ja laukussa on vetoketjullinen suuaukko sekä kansiläppä. Siinä on useita sisä- ja ulkotaskuja, joista monissa on vetoketju.Työlaukkujen aatelia! Ovh. 150 euroa.

Polyamidista valmistetussa repussa on pehmustetut ja säädettävät olkahihnat sekä kaksi vetoketjullista ulkotaskua sivuilla. Sisällä on topattu tasku 11 tuuman kannettavalle sekä vetoketjullinen verkkotasku. Ovh. 115 euroa.

Tämän ihastuttavan ja kukkaroimaisen uuden laukkumallin (vas.) kuosina on Tattari, ja olkahihna on samaa kuosia. Puuvillapintaisessa ja tvillivuorillisessa laukussa on nupillinen lukko. Ovh. 65 euroa.

Polyamidista valmistetussa suorakulmaisessa olkalaukussa on kolme ulkotaskua, joista kahdessa on vetoketju. Olkahihna on säädettävä, ja sisäpuolellakin on vetoketjullinen tasku. Ovh. 65 euroa.

Kipin kapin Marimekkoon!

Rantajamit

Puolittaisen kesäloman viimeinen viikonloppu vierähti kaveriporukan rantajameissa. Sää suosi, sauna oli kuuma ja järvivesi lämmintä. Oli ihanaa vain olla ja nauttia leppoisasti hyvästä seurasta.

Nämä ihmiset ovat olleet elämässäni jo yli kymmenen vuoden ajan, joten ystävistä on tullut läheisempiä ja tutumpia kuin monista sukulaisista. Yhdessä on tehty aika monta etelän matkaa ja lasketteluviikonloppua, ja vietetty pikkujouluja ja syntymäpäiviä. Osan kanssa on poljettu satoja kilometrejä pyörän selässä, uitu hallissa ja järvessä, juostu maratoneja Berliinissä ja Tukholmassa ja osallistuttu triathlonkisoihin Suomessa ja ulkomailla. Ja oli alla pyörä tai ei, kaikkien kanssa ollaan vahvasti samalla aaltopituudella.

Koska elämään mahtuu välillä paljon muutakin kuin auringonpaistetta, on yhteisissä illanvietoissa puitu monesti myös työasioita, lasten asioita ja parisuhteita, ja oltu vuoron perään terapeutteja toinen toisillemme. Vertaistukea on aina tarjolla.

On mahtavaa, että vielä näin aikuisella iällä löytää samanhenkisiä ihmisiä ystäväksi ja osaksi elämäänsä. Olen heistä jokaisesta valtavan kiitollinen.

Kauan odotettujen rantajamien jälkeen alkaa taas arki. Lapsilla se koittaa vasta parin viikon päästä, mutta minun kohdallani se alkoi nyt. Koska asiakkaat palaavat lomilta, koneeni naputus jatkuu tasaisena aamusta iltaan.

Kesä oli hyvä. Syksy saa tulla.