Eläimellistä menoa

Ihania alpakoita, kotkottavia kanoja ja kilttejä koiria. Viime lauantainen lemmikkipäivä kokosi Kauppakeskus Karismaan paljon pehmoista nähtävää ja rapsuteltavaa.

Juttelin alpakoita hoitaneen Suvin kanssa pitkän tovin ja hän kertoi Marolan kotieläinpihalla kesän viettäneiden kaverusten lähtevän Karisma-visiitin jälkeen talveksi Sysmään. Lampaan tavoin villaa tuottavat alpakat olivat eri rotuisia ja luonteeltaankin kuulemma aivan erilaisia. Toinen huusi ja kiljui keväällä keritsimisen yhteydessä kuin kaulaa olisi leikattu ja murjotti sen jälkeen vaikka kuinka pitkään. Toinen pitkäkaula ei ollut keritsimisestä millään, vaan vaikutti pikemminkin tyytyväiseltä päästessään turkistaan eroon.

Molemmat alpakat rakastavat omaa peilikuvaansa ja siksi ne oli sijoitettu Sinuhen kahvilan edustalle, jossa ne peilailivat itseään ikkunan kautta. Voi mahtavuutta!

Karisman sisällä vastaan käveli vaikka minkälaista hännän heiluttajaa. Keppihevosradalla oli jatkuvasti kävijöitä ja agilitynäytöksiin kerääntyi runsaasti katselijoita. Kaiken kaikkiaan pidin tapahtumaa valtavan mukavana ja leppoisana, ja sitä se näytti olevan muidenkin mielestä. 

Pyörähdin tapahtuman aikana yös Mustissa ja Mirrissä etsimässä meidän Ellille uusia juoksuaikavaippahousuja (olipa pitkä sana!), mutta en ostanut vielä mitään. Jos joku tietää pöksyt, jotka pysyvät hännättömällä ranskanbulldogilla tukevasti jalassa, niin saa ehdottaa! Parit erilaiset housut on jo kokeiltu ja niistä kumpainenkaan ei pysy jalassa. Lasten alus- ja uimahousujakin on testattu samalla lopputuloksella: ennen pitkää Elli onnistuu keplottelemaan housut jalastaan ja tepsuttaa tyytyväisenä veritippavana perässään ympäri taloa. 

Nyt tavoitteena on siis hankkia uudet ja sopivat housut parin viikon juoksun ajaksi. Eiköhän sellaiset vielä jostain löydy!