Päivä alkoi kavereiden kanssa ajetulla 100 kilometrin wattbike-ajolla. Koska liikunta on minulle elämän eliksiiri, tuntui merkityksellisen kilometriluvun ajaminen luontevimmalta tavalta kunnioittaa itsenäistä kotimaatamme. Minun ajoni päättyi Paula Vesalan laulamaan Finlandia-hymniin. Se oli upeaa!
Iltapäivällä ajoimme Vierumäelle seuraamaan Viipurin Reippaan pikkujouluja, joissa Meten kilparyhmän voimistelijat esiintyivät. Esityskin nosti palan kurkkuun. Tyttöjen valmentajat ovat tehneet kertakaikkisen upeaa työtä, sillä koko joukkue on kehittynyt aivan valtavasti. Linkissä pieni pätkä Meten osuudesta esityksessä.
https://photos.google.com/photo/AF1QipP3kc9qTATL7XKA18TRb2tCmczblvLE1E17HQ1E
Pikaisen kotipysähdyksen jälkeen suuntasimme Pikku-Vesijärvelle seuraamaan Lahden kaupungin järjestämää juhlavaa ilotulitusta. Se oli ihana!
https://photos.google.com/photo/AF1QipMIpBkCk7B-pPpXsOfVM7rzLZzOa2kIaRPW8sTY
Vesiurkujen soittamaan Maamme-laulun yhtyi koko monituhatpäinen katsojajoukko. Enpä ole koskaan ollut osa niin isoa kuoroa.
Illalla istahdimme kinkun ja joululaatikoiden ääreen. Simon perheessä ollut perinne on siirtynyt meidän perheemme perinteeksi. Paistoimme edellisenä yönä pienen kinkun ja lämmitimme laatikot. Punaviini ja homejuustopiparit maistuivat jälkkärinä Linnan juhlien kotikatsomossa. Sieltä mieleen jäi erityisesti kuoron esittämät Maamme-laulu ja Finlandia hymni, jotka tuntuivat liikuttavan itse presidenttipariakin.
Kyllä Suomi on maailman paras maa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti