Vaikka juhlista tykkäänkin, niin niitä varten leipominen on meillä
aina yhtä suurta jännitysnäytelmää. Jos meillä tuoksuu pulla, se on taatusti Pirkan
puolivalmiste. En kerta kaikkiaan ole koskaan innostunut leipomisesta ja
olenkin aina suuresti kiitollinen, kun meillä vierailevat kaverit tulevat
kylään joku ihana suklaakakku tai leipomus kainalossa. Se on mukavaa vaihtelua
mutakakulle, joka lienee ainoa bravuurini.
Juhlia varten en kuitenkaan kehtaa pelkkiä valmispiirakoita
lämmitellä, joten kokeilen aina milloin mitäkin netistä tai lehdestä
bongaamaani ohjetta. Ihan aina ei ole mennyt putkeen. Legendaarisin kokeiluni lienee
ananaspannukakku. Eräiden illanistujaisten aluksi ja varsin yksinkertaisen
ohjeen mukaan tekemäni pannari ei jostain syystä suostunut hyytymään koko illan aikana uunissa.
Lopputulos oli pinnalta aavistuksen kärähtänyt levy, jonka rapean kuoren alta
paljastui löysää taikinaa. Tarjottavaksi jäi pannukakun kaveriksi kaavailtu
vaniljajäätelö.
Olen taistellut lukemattomina juhlia edeltäneinä iltoina ja öinä lässähtäneiden kakkupohjien kanssa, kunnes sain Essiltä ohjeen, jolla ei kerta kaikkiaan voi epäonnistua. Halleluja! Sen salaisuus on kiehuva vesi, jota laitetaan kuusi ruokalusikallista ihan lopuksi muutoin melko tavalliseen sokerikakkutaikinaan. Tänäkin vuonna neljän munan kakkupohja nousi niin komeasti, että sen sai leikattua kolmeen osaan. Kakun täyttäminen ja koristelu olivat Simon käsialaa.
Mokkapalat leivoin juhlapäivän aamuna, samoin kuin Valion reseptisivuilta
bongaamani kirjolohipiirakan. Kinkkupiirakan leivoin jo edellisenä päivänä. Meidän
pienelle sukulais- ja kummijoukolle tarjottavat riittivät ja maistuivat oikein
hyvin.
Erityisen paljon kehuja sai lämmin kylmäsavulohipiirakka. Sen
ohje löytyy täältä:
http://www.valio.fi/reseptit/kylmasavulohipiirakka/
http://www.valio.fi/reseptit/kylmasavulohipiirakka/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti