pärnu

pärnu

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Lukutoukkana

Tykkään lukemisesta tosi paljon. Yleensä sille on vain harmillisen vähän aikaa. Pidän kirjoista, joiden tarina tempaisee mukaansa, joissa on jännitystä, sujuvaa kerrontaa ja kiinnostavia henkilöhahmoja.

Lapsena luin kaikki Neiti Etsivät, Viisikot ja Merja Jalon heppakirjat. Lukioikäisenä kahlasin läpi Agatha Christien ja Stephen Kingin tuotannon ja tietenkin Sinuhe Egyptiläisen. 




Nykyisin lukemiseni painottuu loma-aikoihin tai pitkiin automatkoihin ja tiettyjen lempikirjailijoideni uutuuskirjoihin. Viime kesänä, vaikka en lomaa paljon pitänytkään, ahmin ihanan monta ja hyvää kirjaa, jotka pistin sittemmin kiertoon. Olen lukenut likipitäen kaikki Varekset, Läckbergit, Janssonit, Kepplerit ja Jungstedit. Viime kesänä löysin Timo Sandbergin Lahteen sijoittuvat dekkarit, joiden toinen päähenkilö ja komisario Heittolan rakkaus on nimeltään Taru. Iso plussa!

Olen laiska käymään kirjastossa ja yleensä ostan kirjani Karisman Citymarketin kirjaosastolta. Lukemiseni käy siis jonkun verran kukkarolle, mutta pidän sitä investointina itseeni. Enemmin ostan hyvän kirjan kuin uuden paidan. 

Olen monesti sanonut, että Karismassa olisi minulle kaikki tarpeellinen, jos sieltä löytyisi kirjakauppa. Se on ainoa liike, jonka takia ajan silloin tällöin Lahden keskustaan. Cittarin kirjaosasto on kuitenkin uudistunut niin monipuoliseksi, että keskustareissuja tulee tehtyä yhä harvemmin. Uutuuskirjat ilmestyvät sinne samaan aikaan kuin kirjakauppoihin.

Pari viikkoa sitten valmistauduin Vuokattiin suuntautuneeseen automatkaan tutustumalla jälleen kaupan kirjaosaston tarjontaan. Mukaani tarttui kaksi kirjaa: Carl-Johan Vallgrenin Varjopoika sekä Jojo Moyesin Jos olisit tässä. 





Ensin mainittu oli juuri niin jännittävä kuin kirjan takakannessa luvattiin. Kirja tempaisi mukaansa heti ensi riveiltä niin, ettei sen lukemista olisi malttanut lopettaa lainkaan. Loppuhuipennus ja kirjan ”pahis” olivat kuitenkin ennalta arvattavissa, joten siitä pieni miinus. 




Kaunis kansi ja viime kesänä luettu tarinan ensimmäinen osa saivat minut tarttumaan Jojo Moyesin uutuuteen. ”Jos olisit tässä” oli aavistuksen pliisu jatko Moyesin ”Kerro minulle jotain hyvää”-tarinalle. Kirjan loppu jäi sen verran auki, että oletettavasti sarja saa myös kolmannen osan. Sen verran kiinnostunut olen kuitenkin Louisa Clarken tarinasta, että todennäköisesti tulen lukemaan myös sen.




Työni puolesta luin vihdoin keittiöni nurkassa jo pitkään olleen ”Sokeritonta ruokaa”-kirjan, joka on täynnä herkullisia ja sokerittomia reseptejä. Osa niistä on sellaisia, joita tämäkin tumpelokokki uskaltaa kokeilla! Kirja on mainio opus etenkin niille, jotka taistelevat kroonista sokerihampaan kolotusta vastaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti