Tentti ja muuta pään vaivaa

Viikko on taas huvennut lähes tulkoon käsistä. Tällä viikolla on puuhannut suureksi osaksi Kunto & terveys -lehden parissa ja lukenut tänään olleeseen yhteisöpedagogiopintojen englannin tenttiin. Se meni hyvin! Kannatti tankata alan sanostoa vielä eilen yömyöhään asti.

Tämän viikon jälkeen voi taas huokaista syvään. Lehti on melkein paketissa ja ensi tiistaina se menee painoon. Moni muukin viime viikkoina päätä vanteen lailla kiristänyt työjuttu on valmistunut, joten muutaman päivän voi huokaista ihan hyvällä omalla tunnolla.

Mutta tällaista se yrittäminen on, vähän skitsofreenistä hommaa. Töitä pitäisi koko ajan olla 120 prosenttia ja sitten kun on, kahdeksan tunnin työpäivät eivät tahdo millään riittää. En silti vaihtaisi tätä mihinkään.

"Minimipanoksella maksimaalinen vapaa-aika" on jonkun muun kuin minun kehittämäni slogan. En voisi kuvitellakaan tekeväni työtäni minimipanoksella, koska jokainen kirjoittamani juttu on käyntikortti, jolla myyn tai olen myymättä itselleni lisää töitä.

Mutta tuon vapaa-aika-ajatuksen ostan kyllä mielelläni. Sitä saisi olla enemmän. Että voisi nauttia iltapäivien aurinkoisesta tunneista, viettää kiireetöntä aikaa lasten kanssa, käydä kaupassa ennen puoli viiden ruuhkaa tai pyöräillä tai juosta tunnin sijasta kaksi. Ihan arkisia juttuja, mutta sellaisia, joita osaisin varmasti arvostaa.

Ehkäpä ennen pitkää. Sitä ennen ajelen töiden perässä kohti auringonlaskua ja olen kiitollinen, että tekemistä ja terveyttä riittää.