Perjantaina juostiin Katjan kanssa Messilän lenkki. Käveltiin mäet ja hölköteltiin muuten. Tuota 17 kilometrin Salpausselän harjulla kulkevaa reittiä on tullut juostua ihan älyttömän monta kertaa. Mutta vieläkään se ei kyllästytä. Metsässä on kiva kipitellä ja höpötellä siinä samalla viikon kuulumiset. Tai ehkä paremminkin yhden päivän, koska me soitellaan Katjan kanssa toisillemme melkein poikkeuksetta joka päivä.
Lauantai alkoi pulahduksella Kivimaan uimahallin altaaseen klo 9. Vaikka taisin pari viikkoa sitten vannoa, että enää en lauantaiaamuisin uimahallille raahaudu, niin siellä sitä vaan taas oltiin.
Ajattelin, että kun en kerran osaa nukkua kahdeksaa pidempään, niin sama se on sitten mennä pari kilometriä kauhomaan. Saapahan ainakin perusteellisen herätyksen. Kun seurakin oli kohdillaan, niin päivän startti oli paras mahdollinen.
Iltapäivällä ajelin Lohjalle Meten ja kolmen hänen joukkuekaverinsa kanssa. Tytöillä oli ensimmäiset C-luokan kilpailut ja kyllä äiskää taas taisi jännittää kaikista eniten. Mukana oli monta sataa tyttöä eri puolilta Etelä-Suomea. Muutamia tuttuja oli mukana Kotkasta ja Helsingistä, ja heitä oli tosi hauska tavata.
C-luokan puomisarjassa on enemmän hyppyjä ja mm. käsilläseisonta ja kärrynpyörä. Eihän sitä meinannut uskaltaa katsoa ollenkaan. Muidenkin telineiden sarjoissa on B-luokkaa enemmän haastetta.
Mutta hienosti tytöt suoriutuivat! Kukaan ei pudonnut puomilta ja kaikkien pisteet olivat jopa yllättävän korkeat odotuksiin nähden. Tyttöjen ja heidän valmentajiensa joukkue- ja tsemppihenki on tosi hyvä ja se on kyllä parasta koko harrastuksessa.
Kotimatkalle päästiin vasta vähän ennen kahdeksaa ja sitten olikin jo kiire. Olin luvannut mennä puolen välin krouvin huoltopisteelle Simon ja hänen kavereidensa 100 kilometrin maastopyöräreissulle. Miehet ja yksi rohkea nainen ajoivat viidennen kerran "Pimeän satasen". Suurin osa matkasta taitettiin pimeässä metsässä pyörä- ja otsalamppujen loisteessa.
Teimme naapurikadun Jarnon, Virven ja Rasmuksen kanssa autolla pienen harharetken ennen kuin Ketarlammin laavu löytyi, mutta ehdimme kuitenkin roudata kaikkien reput laavulle ja sytyttää nuotion ennen kuin pyöräilijät saapuivat yhdentoista aikoihin paikalle. Makkara maistui ja urheilujuoma teki kauppansa.
Ilta kuudelta alkanut pyöräreissu päättyi Simon osalta aamuyöllä neljän jälkeen. Oven kolahdukseen ja Ellin haukuntaan heräsin minäkin ja loppuyö menikin enemmän tai vähemmän hereillä pyöriessä.
Sunnuntaiaamuna olo oli vähän kuin zombilla, mutta kiskoin silti trikoot jalkaan ja lähdin Essin, Katjan ja Anteron kanssa juoksemaan Lapakiston luonnonsuojelualueelle polkuja ristiin rastiin. Ja onneksi lähdin! Peilityynet erämaajärvet, usvaiset suot ja tiheän metsän keskellä risteilevät polut olivat kertakaikkisen kaunis ja voimauttava elämys.
Parin tunnin hölkän jälkeen oli ihana syödä tukeva aamubrunssi ja ottaa iltapäivällä pienet päiväunet.
Tällaisista viikonlopuista tykkään yli kaiken!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti