pärnu

pärnu

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Lomalle lomps

Koulut loppuivat viikko sitten ja lapset sujahtivat kesälaitumille. Miska päätti kuudennen ja Mette kolmannen luokan. Etenkin tuon isomman puolesta tunnelmat olivat viikko sitten melko haikeat. En voi uskoa, että ensi syksynä hän lähtee jo yläasteelle. Vastahan se syntyi!

Aika menee ihan hirmuisen nopeasti. Lapsista joutuu luopumaan vähä vähältä ja tuo alakoulun loppuminen oli taas konkreettinen muistutus siitä. Niin haikeaa, mutta samalla niin hienoa. Mamman pienestä toukasta on kasvanut jo reipas nuori mies. Hänen kesänsä menee pitkälti jalkapallon parissa, harjoituksissa ja peleissä. 



Onneksi tyllerö on sentään vielä aika pieni. Tai pieni ja pieni, kaikki on niin suhteellista. Viime viikonlopun hän vietti seurakavereidensa kanssa voimistelupäivillä Espoossa ja tuli tippa silmässä kotiin. Kysyin, että oliko äitiä noin kova ikävä, johon vastaus oli topakka ei. Suru oli puserossa, koska viikonlopun reissu oli ohi. Siellä oli kuulemma niin hauskaa, että itku tuli, kun reissu loppui. 



Ensi viikonlopun hän viettää Pajulahdessa Pajukettu-leirillä. Siellä liikutaan viikon aikana monien eri lajien parissa, uidaan ja kisaillaan leiriolympialaisissa.

”Mutta sitten mulle suru, kun sekin loppuu”, hän totesi. ”Mitäs me sitten keksitään?”

Niin, mitä. Minun lomani alkaa vasta heinäkuun puolessa välissä ja Simolla samoihin aikoihin. Onneksi mummot ovat olemassa ja naapurustossa on paljon lomailevia lapsia. Tekemistä riittää siis leirin jälkeenkin.

Viimeiset pari viikkoa töitä on ollut paljon, koska perinteisesti kaikki haluavat saada projektinsa valmiiksi ennen juhannusta. Pakersin viime viikolla vuoden kolmannen Kunto & terveys-lehden painoon, kirjoittelin Iltalehden ja Mediaplanetin juttuja ja tein nuorisoyleisurheilun viestintää. 



Vähän lisää jännitystä elämään tuli alkaneesta kilpailukaudesta. Triathlonkisani käynnistyivät Vantaalta ja jatkuivat tänään Himoksella. Kumpaankin kisaan selvisin aiempaa pienemmällä jännityksellä, vaikka edellinen yö aina meneekin lähinnä pyöriessä. 

Mutta se kestojännityksen aihe – uinnin lähtö, meni kummassakin kisassa hyvin. Ei suurempaa hässäkkää, nyrkiniskuja tai potkuja kylkiluihin. Kun samassa lähdössä on 120 naista, järvestä tulee hetkeksi pesukone, jossa hitaammat jäävät jalkoihin. Onneksi uintivauhtia on tullut sen verran, että siitä ei ole enää pelkoa. 



Kokonaisuudessaankin kisat menivät tosi hyvin. Oli jännää, hauskaa ja hapokasta, kaikkia niitä yhdessä ja erikseen. Paljon seurakavereita, tuttuja kilpakumppaneita ja uusia tuttavuuksia. Ja mikä parasta, tätä hauskuutta on luvassa vielä monta kertaa. 

Tervetuloa kesä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti